Mun virtuaaliharrastamisen tausta on jossain 2000 luvun puolivälin sekä 2010-luvun alkamisen välillä. Sen mä muistan että aikalailla kunnolla mä aloitin harrastamaan siinä kohtaa kun VRL:ällä oli menossa varmasti vanhemmalle harrastajakunnalle tuttu piparitauko, jota seurasi VRL:än edellinen versio ennen kuin saimme nyt uuden ja entistä paremmankin version virtuaalisesta ratsastajanliitosta.
Aloittamiseni jälkeen VRL tunnuksia on myönnetty hieman reilut 4,600 eli reilussa kymmenessä vuodessa uusia harrastajia on tullut yllättävänkin paljon. Vaikka monet varmasti harrastavatkin omassa piilossaan eivätkä ole niin paljoa esillä esimerkiksi Keskustassa. Kuitenkin tuohon lukuun mahtuu varmasti myös sellaisia jotka ovat vain kokeilleet virtuaalihevostelua ja eivät ole enää aktiivisia harrastajia.
Kuitenkin viimeisten kuukausien aikana mulla on alkanut tulemaan sellainen tunne että virtuaaliharrastaminen ei oo enää mulle. Toki harrastamisessa on sellaisia osia mitkä ovat edelleen mukavia, mutta suurimmaksi osaksi mä en oikein enää tiedä että onko harrastaminen suurimmilta osilta sellaista mikä mua inspiroi. Toki mulla on ollut jo pitkään yrityksenä alasajaa mun virtuaaliharrastaminen. Tällä hetkellä mulla onkin ainakin yhden tallin osalta ihan hyvä tilanne kun multa puuttuu vain muutamalta hevoselta tekstejä ja mä yritänkin koko ajan laittaa hevosia myös laatuarvosteluihin ja hakea niille edes kolmospalkinnot.
Vaikka mulla onkin jonkinlainen suunnitelma sen suhteen että miten mä saisin harrastustani pienennettyä on mulla viimeisten muutaman kuukauden aikana ollut sellaisia hetkiä että jos mua ei olisi seuraavana päivänä kaduttanut, mä olisin lahdannut suurimman osan mun hevosistani. Tokihan tietenkin tähän reaktioon vaikuttaa myös pienesti se, että jaksaminen IRL on kortilla, joutuiminen omanlaistensa hyökkäysten kohteeksi virtuaalihevostelun puolella ei ainakaan helpota yhtään harrastamisen mielekkyyttä.
Vaikka mä oonkin maailman huonoin pitämään mitään taukoja mä ajattelin nyt ainakin toistaiseksi yrittää pysyä poissa Keskustasta ja toivottavasti sitten kun käyn taas katsomassa että miltä harrastaminen tuntuu tällainen samanlainen fiilis ei palaa. Vaikka virtuaalimaailman meno onkin tasaantunut ja muuttunut mukavammaksi ja reilummaksi kaikille, on sääli että tällaista edelleen tapahtuu ja että se aiheuttaa tällaisia tunteita.
Kääk, uskallankahon kommentoida. Yleensä en kommentoi, vaikka kovin mieluusti mudien juttuja lueskelenkin. Nyt tuli kuitenkin sellainen olo, että on ihan pakko! Ihan ensimmäiseksi, isot tsempit ♡
VastaaPoistaPaluumuuttajana virtuaaliharrastuksen pariin täytyy sanoa, että ilmapiiri on nykyään huomattavasti parempi kuin männävuosina. Tosi ikävää, että mätäpaiseita vielä nykyäänkin löytyy, etenkin kun harrastajia on tosi paljon vähemmän kuin aikaisemmin (meikäläisen ekat "aktiiviharrastusvuodet" sijoittui jotain 2001-2010 välille) ja mielestäni ihan jokainen harrastaja on nykyään kullan arvoinen. Älä siis ihmeessä kokonaan luovuta! Sulla on paljon hienoja hevosia ja talleja, varmasti se kadotettu kipinä siellä jossain vielä lymyää.
Tunnistan kyllä hyvin tuon kuvailemasi tunteen. Juuri mietin pari vuotta sitten pitkät pätkät, että kannattaako tähän harrastukseen palata alkuunkaan. Mitä iloa siitä olisi, miten harrastaa ja pääseekö tällainen tantta enää mukaan kuvioihin. Siitä en tiedä, mutta ainakin oma tapa harrastaa tuntuu löytyneen. Niinpä voinkin hyvällä omallatunnolla kehottaa ottamaan aikaa itselleen, pohtia mikä on se juttu, joka pikseliponeissa erityisesti inspiroi ja pikkuhiljaa lähteä tekemään töitä sitä kohti. Se palkitsee ihan takuulla! Kun tätä tekee itseään varten, muut saa huudella ihan rauhassa ja öyhöttää menemään. Yhtä oikeaa tapaa harrastaa ei (enää) ole, onneksi. Enpä muuten minäkään olisi tänne takaisin päätynyt.
Keep up the good work!
Joo ja siis mullahan on tulossa (ollut jo muutaman vuoden oikeastaan päällänsä) uudistus mun virtuaalihevostelun suhteen joten toivottavasti ens vuonna mä saisin viimeinkin sellaisen tilanteen päälle missä mulla olis vaan muutama kiva hevonen ja ehkä yks talli koska tässä nykyisessä tavassa ei oo oikeestaan enään pitkään ollut tallien kanssa mitään inspistä kun tuntuu että vaikka tekisi mitä niin silti kaikki on aina vain turhaa ja että nuo hevoset ei kelpaa kenellekkään ja mihinkään.
PoistaTokihan sekin, että joutuu pohtimaan milloin tällainen harrastus tulee IRL elämän puolelle saa myös miettimään sitä että olisiko paras vain pistää pillit pussiin ja unohtaa että joskus on tätäkin tullut harrastettua reilu vuosikymmen elämästään.