Kun liekki sammuu

 Mun virtuaaliharrastamisen tausta on jossain 2000 luvun puolivälin sekä 2010-luvun alkamisen välillä. Sen mä muistan että aikalailla kunnolla mä aloitin harrastamaan siinä kohtaa kun VRL:ällä oli menossa varmasti vanhemmalle harrastajakunnalle tuttu piparitauko, jota seurasi VRL:än edellinen versio ennen kuin saimme nyt uuden ja entistä paremmankin version virtuaalisesta ratsastajanliitosta.

Aloittamiseni jälkeen VRL tunnuksia on myönnetty hieman reilut 4,600 eli reilussa kymmenessä vuodessa uusia harrastajia on tullut yllättävänkin paljon. Vaikka monet varmasti harrastavatkin omassa piilossaan eivätkä ole niin paljoa esillä esimerkiksi Keskustassa. Kuitenkin tuohon lukuun mahtuu varmasti myös sellaisia jotka ovat vain kokeilleet virtuaalihevostelua ja eivät ole enää aktiivisia harrastajia.

Kuitenkin viimeisten kuukausien aikana mulla on alkanut tulemaan sellainen tunne että virtuaaliharrastaminen ei oo enää mulle. Toki harrastamisessa on sellaisia osia mitkä ovat edelleen mukavia, mutta suurimmaksi osaksi mä en oikein enää tiedä että onko harrastaminen suurimmilta osilta sellaista mikä mua inspiroi. Toki mulla on ollut jo pitkään yrityksenä alasajaa mun virtuaaliharrastaminen. Tällä hetkellä mulla onkin ainakin yhden tallin osalta ihan hyvä tilanne kun multa puuttuu vain muutamalta hevoselta tekstejä ja mä yritänkin koko ajan laittaa hevosia myös laatuarvosteluihin ja hakea niille edes kolmospalkinnot.

Vaikka mulla onkin jonkinlainen suunnitelma sen suhteen että miten mä saisin harrastustani pienennettyä on mulla viimeisten muutaman kuukauden aikana ollut sellaisia hetkiä että jos mua ei olisi seuraavana päivänä kaduttanut, mä olisin lahdannut suurimman osan mun hevosistani. Tokihan tietenkin tähän reaktioon vaikuttaa myös pienesti se, että jaksaminen IRL on kortilla, joutuiminen omanlaistensa hyökkäysten kohteeksi virtuaalihevostelun puolella ei ainakaan helpota yhtään harrastamisen mielekkyyttä.

Vaikka mä oonkin maailman huonoin pitämään mitään taukoja mä ajattelin nyt ainakin toistaiseksi yrittää pysyä poissa Keskustasta ja toivottavasti sitten kun käyn taas katsomassa että miltä harrastaminen tuntuu tällainen samanlainen fiilis ei palaa. Vaikka virtuaalimaailman meno onkin tasaantunut ja muuttunut mukavammaksi ja reilummaksi kaikille, on sääli että tällaista edelleen tapahtuu ja että se aiheuttaa tällaisia tunteita.

Hahmoesittely: Trevor Andrews

 Mistä mä aloittaisin Trevorin kanssa...

Trevorin tarina on omalla tavallaan lähtenyt laukalle, vaikka se ei kirjoitu kovin usein ja totta puhuen mä en edes muista milloin mä oon viimeksi kirjoittanut Trevorille mitään. Enemmän Trevorin tarina kirjoittuu tuon pikkuveljen, Tylerin kautta, mutta Trevorinkin tarinaa tulee aina ajoittain mietittyä.

Trevor on ensi keväänä 37v täyttävä amerikkalaislähtöinen henkisesti ikinuori mies. Trevor on muuttanut Suomeen kolmekymppisenä silloisen kihlattunsa kanssa ja tuota kautta mies on myös päätynyt töihin Storywoodsiin ja jollain kummalla tavalla mies on työskennellyt itsensä tallin omistajan, Minnin, oikeaksi kädeksi ja ajoittain tuolle tarjoillaan vähän ehkä liikaakin vapaata liekaa ja miehellä on paha tapa keulia tekemistensä kanssa.

Kuitenkin Trevor osaa olla myös todella rasittava, mistä johtuen kesällä 2021 tuo pistettiin kolmeksi kuukaudeksi lomalle, eikä tuo saanut palata takaisin Suomeen ennen kuin tuo aika oli ohitse. Kotona Trevor painottaa ratsastamisensa enemmän westernin puolelle, vaikka kotitilalla asuukin miehen vanhoja kilparatsuja siltä ajalta kun mies asui vielä amerikassa ja kilpaili sieltä käsin. Toki suurimman osan ajasta nuo ratsut ovat Tylerin huolehdittavana ja tästä johtuen tammikuussa 2021 Tyler joutui tekemään veljensä puolesta sen raskaimman päätöksen ja päästää yhden Trevorin hevosista pois ja vaikka Trevor olikin ilmoittanut veljelleen että tuo ei voisi pitää toista hereillä facetime puhelulla, kävi näin silti Tylerin jakaessa huonot uutiset veljelleen.

Trevorin ja Tylerin välit ovat muutenkin ajoittain enemmän kuin kireät, mutta se tekee toisaalta myös molempien kirjoittamisesta mielenkiintoista. Trevorin kirjoittaminen vaatii ajoittain tiettyä mielentilaa, jotta se onnistuu, mutta parhaimmillaan Trevin kirjoittaminen on myös todella hauska projekti vaikka myös niitä rasittaviakin hetkiä löytyy.

Kuukausikatsaus 8-9/21

 Elokuussa virtuaaliheppailu on viettänyt pientä taukoa, eikä nyt syyskuussakaan ole kovinkaan aktiivisesti heppailtu. Tai ainakaan että voisi sanoa jotain edistymistä tapahtuneen.

Elokuussa:

… Ikivihreille lähti 0 hevosta

… laatuarvosteluissa kävi 0 hevosta

… paras palkinto oli ???

… 0 hevosta sai kuvat

… kirjoitin 0 tekstiä

… pidin 0 tapahtumaa

… pidin 0 kilpailua

… kirjoitin 0 blogipostausta

Syyskuussa:

… Ikivihreille lähti 0 hevosta

… laatuarvosteluissa kävi kaksi hevosta

… paras palkinto oli Sumun Light of Moon:in Appreantice Steed

… 0 hevosta sai kuvat

… kirjoitin 1 tekstin

… pidin 0 tapahtumaa

… pidin 3 kilpailut

… kirjoitin 2 blogipostausta