Mun virtuaaliharrastamisen tausta on jossain 2000 luvun puolivälin sekä 2010-luvun alkamisen välillä. Sen mä muistan että aikalailla kunnolla mä aloitin harrastamaan siinä kohtaa kun VRL:ällä oli menossa varmasti vanhemmalle harrastajakunnalle tuttu piparitauko, jota seurasi VRL:än edellinen versio ennen kuin saimme nyt uuden ja entistä paremmankin version virtuaalisesta ratsastajanliitosta.
Aloittamiseni jälkeen VRL tunnuksia on myönnetty hieman reilut 4,600 eli reilussa kymmenessä vuodessa uusia harrastajia on tullut yllättävänkin paljon. Vaikka monet varmasti harrastavatkin omassa piilossaan eivätkä ole niin paljoa esillä esimerkiksi Keskustassa. Kuitenkin tuohon lukuun mahtuu varmasti myös sellaisia jotka ovat vain kokeilleet virtuaalihevostelua ja eivät ole enää aktiivisia harrastajia.
Kuitenkin viimeisten kuukausien aikana mulla on alkanut tulemaan sellainen tunne että virtuaaliharrastaminen ei oo enää mulle. Toki harrastamisessa on sellaisia osia mitkä ovat edelleen mukavia, mutta suurimmaksi osaksi mä en oikein enää tiedä että onko harrastaminen suurimmilta osilta sellaista mikä mua inspiroi. Toki mulla on ollut jo pitkään yrityksenä alasajaa mun virtuaaliharrastaminen. Tällä hetkellä mulla onkin ainakin yhden tallin osalta ihan hyvä tilanne kun multa puuttuu vain muutamalta hevoselta tekstejä ja mä yritänkin koko ajan laittaa hevosia myös laatuarvosteluihin ja hakea niille edes kolmospalkinnot.
Vaikka mulla onkin jonkinlainen suunnitelma sen suhteen että miten mä saisin harrastustani pienennettyä on mulla viimeisten muutaman kuukauden aikana ollut sellaisia hetkiä että jos mua ei olisi seuraavana päivänä kaduttanut, mä olisin lahdannut suurimman osan mun hevosistani. Tokihan tietenkin tähän reaktioon vaikuttaa myös pienesti se, että jaksaminen IRL on kortilla, joutuiminen omanlaistensa hyökkäysten kohteeksi virtuaalihevostelun puolella ei ainakaan helpota yhtään harrastamisen mielekkyyttä.
Vaikka mä oonkin maailman huonoin pitämään mitään taukoja mä ajattelin nyt ainakin toistaiseksi yrittää pysyä poissa Keskustasta ja toivottavasti sitten kun käyn taas katsomassa että miltä harrastaminen tuntuu tällainen samanlainen fiilis ei palaa. Vaikka virtuaalimaailman meno onkin tasaantunut ja muuttunut mukavammaksi ja reilummaksi kaikille, on sääli että tällaista edelleen tapahtuu ja että se aiheuttaa tällaisia tunteita.