Velnan tarina kirjoittuu Zenissä. Tällä hetkellä nainen tekee tallia ja auttaa Radonin koulutuksessa odottaessaan Iivarin ja Radonin paluuta Siperiasta.
Päivä oli alkanut ihan normaaleissa merkeissä, aamutoimet – tallin aamutoimet – treeni/lounastauko. Tai totta puhuen tässä kohtaa kaikki oli alkanut menemään pieleen vaikka se paljastuikin vasta muutamaa tuntia myöhemmin. Okei, itseänihän sain vielä tässä vaiheessa syyttää, sillä olin ottanut liian kilpailuhenkisen otteen treeniini ja kun olin saanut pari maalia aseteltua sellaisille etäisyksille että sain harjoiteltua erilaisia iskuja ja niiden sarjoja olinkin lopulta innostunut antamaan miekalleni hieman liiankin reipasta kyytiä. Hommaahan ei helpottanut virnuilemaan ilmestynyt Fricis joka heitti ilmoille haasteen ja johon piti tietenkin adrenaliini ryöpyssä tarttua.
Vaikka virnuilija olikin ollut muka niin varma taidoistaan, oli virne tuon kasvoilta pyyhkiytynyt nopeasti näyttäessäni minua muutaman vuoden nuoremmalle mistä kana pissii. Nuristen jotain omaansa tuo oli auttanut minua kantamaan harjoitusvälineet takaisin varastoon, ennen kuin blondi katosi omia teitään ja kävin itse nopeasti asunnollani syömässä ja palauttamassa miekkani. Myöhemmin samana iltapäivänä olimme ottaneet Amelien kanssa vielä Radonin harjoittelemaan. Brunette oli antanut minun kokeilla nuoren orin kanssa treenaamista kun tuo oli päättänyt jostain syystä alkaa esittämään jotain omia kevätjuhla liikkeitään ja ennen kuin tajusinkaan olin tutkimusmatkalla maneesin hiekalla ja ruunivoikko helmenhohde ravaili onnellisena toisessa päässä maneesia Amelieta pakoon, joka yritti saada kurittoman orivarsan jotenkin kiinni. Kömmittyäni ylös hiekalta suuntasin auttamaan varsan kiinnisaamisessa ennen kuin jatkoimme hetken vielä treeniä jotta se loppuisi onnistumiseen.
Aamulla herätessäni olinkin tiennyt että eilinen todellakin tuntuisi ja vaikka olin yrittänyt muokata aamuista venyttely-joogaani siten että olisin saanut sen helläksi lihaksilleni tunsin jokaisella talikollisella miten kroppani oli silti erimieltä kaikesta. Ollessani valmis sen karsinan kanssa, jota olin ollut puhdistamassa, näin käytävällä säikähtäneen näköisen nuoren.
”K..kaikki hyvin?” Moirai kysyi takellellen.
”Joo, vähän lihakset hellänä” hymyilin toiselle ja henkisesti irvistellen siirsin kottikärryt seuraavalle karsinalle ja jatkoin karsinoiden puhdistusta.
Enää ikinä en suostuisi vetoon Fricis Vanagsin kanssa. Vaikka se sitten meinaisi missattuja ilmaisia illallisia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti