Meillä oli ollut eilen Martin kanssa ensimmäinen ohjattu tunti sitten muuttomme Myrttisuolle. Olihan Minni käynyt tapaamassa meitä viedessään paksumpia loimia Fiialle Käkiharjun Oskarin tallille, mutta ei pomoni ollut pitänyt kuitenkaan mitään kunnollista tuntia meille ja näin ollen treenaaminen oli välillä ollut vähän löyhempää ja välillä sitten vähän tehokkaampaa koska en ollut aikaisemmin ollut vastuussa hevosen treenaamisesta ihan yksin.
Meidän tunti oli ihan mukava sillä siinä oli minun ja Martin lisäksi kaksi muuta ratsukkoa joten valmentajalla oli hyvin aikaa keskittyä jokaiseen ratsukkoon eikä tehtäviä toisaalta tullut hinkattua liikaa ratsukkotasolla. Tänään Martti saisi vain palauttelun maastossa ja ehkä sitten huomenna ori voisi pitää vapaata ennen kuin palattaisiin takaisin työmoodiin sillä, seuraavat kisat olivat kuitenkin tiedossa ennen vuodenvaihdetta joten ihan täysin treenaamatta ei oria raaskisi pitää.
Talvi oli saapunut suomeen ja onnekseni olin tajunnut viime kengityksessä pyytää Martille niin hokit kuin tilsakumitkin niin maastoilu oli vähän helpompaa. Ruunikko oli kasvattanut itselleen jonkinmoisen talvikarvan vaikka olin yrittänyt loimittaa sitä koko syksyn siihen malliin että se ei muuttuisi ihan mammutiksi ainakaan koko talveksi. Olihan ori silti kasvattanut itselleen karvaa joten ehkä pitäisi katsoa jos kävisi hakemassa klipperin ja klippaisi orin jotta se näyttäisi edes vähän edustavammalta kisoissa tai sitten se voisi olla vain tuollainen puolimammutti.
Ruunikko nautti harjaushetkestään sillä ilmeisesti loimi kutitti toista hieman lavoilta ja säältä. Lumen ja loimen yhteisvaikutuksesta ei Martissa ollut paljoakaan harjattavaa ainakaan siltä osin mitä ori oli loimensa peitossa, ja onneksi myös jalat olivat alkaneet pysymään puhtaana joten tehtyäni suurimman työn, eli selvitettyäni jouhet olin valmis pujottelemaan suojat orin jalkoihin ennen karvaputseja. Olin tehnyt hieman omia päätöksiäni ja käynyt ostamassa Martille jännesuojat eteen ja hivutussuojat taakse sillä vaikka pintelöinti menikin tätä nykyään nopeasti ja sulavasti oli silti välillä kiva oikoa mutkia ja mennä helpoimman kautta. Olinhan mä kyllä kertonut Minnille tehneeni tällaisen päätöksen ja se oli ollut naiselle okei joten ruunikko oli saanut pitää suojansa.
Lopulta Martilla oli selässään satula huopineen sekä nivelsuitset ja painettua kypäräni päähäni vedin vielä hanskat käsiin ja talutin orin Myrttisuon tallipihalle, ja vyön kiristämisen jälkeen ponnistin satulaan ja annoin orille luvan lähteä kävelemään maastopoluille. Martti käveli korvat hörössä metsäpolulle ja annoinkin ratsuni astella pitkällä ohjalla haluamallaan tempolla eteenpäin. Pääasiassa ruunikko ori sai kulkea käyntiä, mutta muutamalla hieman pehmeämmällä pätkällä annoin Martin ravailla. Seikkailimme maastossa vajaat parituntia ja tallille palatessamme ruunikko pärski tyytyväisenä ja hoidettuani ratsuni pois kävin palauttamassa sen tarhaan ennen kuin oli aika käydä hoitamassa varusteet paikoilleen ja palata kotiin Netflixin pariin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti