Luukku 19: Avoimet ovet & Kuusijuhla (Senja)

Senjan tarina kirjoittuu Hallalehdon tilalla. Nainen järjesti tänään tilan avoimet ovet ja kuusijuhlan.

Koska tilalla oli kaikki enemmän tai vähemmän valmista olin päättänyt pitää tänään avoimet ovet ja jonkinlaisen kuusijuhlan siinä samassa. Naapurin vanha isäntä Heikki oli onnekseni luvannut meille kuusen ja sille oltiinkin katsottu jo paikka pihasta ja olin ostanut valmiiksi ulkokäyttöön soveltuvat valot, jotka olisi helppo huomenna asentaa aamulla kuuseen kunhan se saataisiin ensin pihaan. Olin ostanut myös kauppareissulta samalla kun ostin neljännen satsin glögiä vähän koristeita, joita voisi ihmiset laittaa puuhun käydessään tutustumassa tilaan.

Olin siivonnut talolla alakerran huolella, sillä alakerran vessa olisi kuitenkin käytössä tapahtuman aikana joten olisi mukava että alhaalla olisi siistiä. Olin myös siivonnut tallissa kaikki paikat, sillä vaikka se oli vielä tyhjillään, kertyi sinne silti pölyä ja jostain syystä myös hämähäkin verkkoja, joita metsästinkin luudan kanssa ihan urakalla. Käytin varmaan kaksi iltaa tallin siivoamiseen kunnolla, mutta lopulta sekin oli siisti ja koristeltu tulevaa tapahtumaa varten. Tarkistin vielä perjantai-iltana että kaikki tarvittavat olisivat helposti saatavilla jotta lauantaina kaikki voitaisiin laittaa mahdollisimman sulavasti vain esille. 

Lauantaina kelloni herättäessä seitsemän pintaan aamulla olin yllättävän virkeä vaikka edellinen ilta oli mennyt myöhälle ja näin ollen unet olivat jääneet lyhyeksi. Yritin kuitenkin toimia mahdollisimman hiljaa, sillä en halunnut herättää Miklasta turhaan. Olinhan tietenkin pyytänyt poikaa auttamaan minua järjestelyissä nyt aamulla, mutta mikään pakko toisen ei ollut auttaa. En oikein vieläkään osannut toimia toisen kanssa mutta kai meillä oli ihan toimiva ratkaisu vaikka ei se ehkä ihan se maailman auktoriteettisin ollutkaan. Yllätyin hieman kun poika laskeutui vintin rappuja alas kahdeksan aikaan, ollessani juuri itse valmis suuntaamaan ulos laittamaan paikkoja valmiiksi ja tekemään viimeisiä tarkistuksia.

”Huomenta” 
”Huoooooomenta” Miklu vastasi haukotuksensa lomasta. 
”Siinä on kahvia. Mä meen käymään tallissa katsomassa että sielä on kaikki siististi ja sitten Heikki tuokin tuossa puolen aikaan sen kuusen. Jos millään viitsit ja jaksat niin nuo pari taittopöytää voisi tuoda ulos ja asetella siihen portaiden oikealle puolelle sisältäpäin katsottuna” kerroin yrittäen hakea ääneeni sävyä, joka ei ollut liian pakottava, mutta ehkä silti sellainen pehmeän pyytävä. Miklas ei kuitenkaan vastannut mitään joten päätin antaa pojan tehdä itse ratkaisun sen suhteen mitä tuo olisi tekemässä. Itse kuitenkin suuntasin ensimmäisenä talliin ja tarkistin että minulla oli kaikki valmiina ja kävin vielä viimeisen kerran lävitse kaikki sellaiset paikat mistä saattaisi nähdä kertyneen pölyn ja sytyttelin jo valmiiksi valot rehu- ja varustehuoneeseen sekä tarkistin että ne olisivat molemmat siistejä.

Tallista poistuessani Heikki saapuikin jo joulukuusen kanssa ja aloimme asettelemaan sitä paikalleen. Kuusen ollessa pystyssä kävin hakemassa talliin jättämäni jouluvalot, ja kelaroikan jotta saimme vielä sähkötkin valoihin. Pienen askartelun jälkeen valot olivat viimein paikallaan, ja lopulta myös jostain löytyi toimiva pistorasia että roikka saatiin kytkettyä sähköverkkoon. Kuusi näytti mielestäni ihan nätiltä jo valojenkin kanssa ja odotinkin innolla miltä se saattaisi näyttää kun se olisi vielä koristeltunakin.

Pyytäessäni Heikkiä sisälle kahville näin Miklaksen kantavan pöytiä ulos. Hymyilin pojalle ja annoin toisen hoitaa tehtävän itsenäisesti loppuun ja pian tuo palasikin perässämme sisälle ja yllätyksekseni kyseli omatoimisesti, olisiko pöydille tulossa jotain liinoja ja voisiko jo jotain muutakin viedä ulos valmiiksi. Ohjeistin toista poimimaan matkaansa pari rottinkikoria, joissa oli jo jotain pöydille tulevia asioita ja sanoin että keittiöstä voisi tulla hakemaan lisää tarjottavia mitä voisi laittaa esille. Paikkojen ollessa siinä kunnossa että ainoastaan kahvit ja glögit puuttuivat ulkoa, tein minulle ja Miklakselle nopean lounaan jotta saimme jotain syödäksemme ennen kuin aloin itse keittämään kahvia ja lämmittämään glögiä jotta sain täytettyä termoskannut juomilla ja Miklas tarjoutuikin kantamaan ne ulos samalla kun laitoin seuraavan satsin glögiä lämpenemään ja latasin kahvinkeittimen vielä varmuudeksi.

Varttia vaille kaksitoista porukkaa alkoikin sitten saapumaan ja ensimmäisenä tulivatkin Heikki ja tuon vaimo, sekä pari muuta lähinaapuria ja hiljalleen myös muita ulkopuolisia alkoi saapumaan pihamaalle ja olikin mielenkiintoista käydä erilaisia keskusteluja ja kuulla tilan historiasta ja vaiheista tarkemmin. Olipa muutamalla jotain muistojakin tilasta ja keskustelujen lomassa tulin sopineeksi kaupat parista suomenlammas uuhesta. Koska joulu ja sen kiireet olivat lähestymässä, sovin hakevani lampaat uuden vuoden jälkeen. Paikallisen puusepänliikkeen omistaja lupasi minulle katsovansa jos noiden jämälaudoissa olisi jotain sopivaa puutavaraa lammastarhan rakentamiseen tai karsinoiden korjausmateriaaliksi. Olin tästä enemmän kuin yllättynyt, sillä en ollut jotenkin ajatellut että tällaista hyväntekeväisyyttä olisi vielä olemassa ja että joku olisi valmis auttamaan oikeastaan tuntematonta ihmistä. 

Kiitin miestä suuresti ja kävimmekin tuon kanssa tutustumassa talliin ja sen karsinoihin, jotta tuo saisi vähän paremman mielikuvan siitä millaista materiaalia kaipaisin korjatakseni muutaman hyvin jyrsityn kohdan lopuista karsinoista. Nähdessään materiaalitarpeeni tuo oli vieläkin varmemmin sitä mieltä että sopivaa materiaalia olisi löytymässä ja tuo lupasi palata asiaan viimeistään vuoden alussa jos ei jopa aikaisemminkin. Kiitin miestä tästä ja olin ihan pöllämystynyt siitä miten paljon ihania asioita oli tapahtumassa. Monet kävijöistä kehuivat suuresti tilaa ja sitä mitä sille olimme tehneet ja kaikki toivoivat että tila alkaisi pyörimään ja monet olivat myös innostuneita suunnitelmista joita minulla oli tallirakennuksen tyhjään osaan, vaikkakin toppuuttelin sanomalla että ei olisi mitään takeita siitä että nuo suunnitelmat toteutuisivat edes tulevana vuonna mutta jos vaikka muutaman vuoden sisään saisi jotain pientä taas aikaan niin voisi olla että tilan viehättävyys vain nousisi entisestään ja tiedä millaisia tapahtumia täälä vielä keksisi järjestettäväksi. 

Kävijöitä ei ollut ihan hirveästi ja välillä olikin pitkiä aikoja jotta pihalla ei liikkunut ketään, mutta kuitenkin ilokseni porukkaa oli liikenteessä ja jopa Miklas näytti pyörivän pihalla ja tuo taisi myös esitellä paikkoja joillekkin kavereilleen, jotka olivat saapuneet joko yksin tai oman perheensä kanssa. Kellon tullessa kahdeksan illalla kannoimme vain tarjottavat takaisin keittiöön ja Miklas kävi viemässä roskapussin roskikseen mutta muuten päätimme että siivoaminen ja muu sellainen saisi jäädä seuraavaan aamuun. Kiitin Miklasta avusta ja annoin pojalle parikymppiä ihan vain omanlaista kannustusta, sillä toivoin että näin saisin toisen auttamaan aina välillä tilan tapahtumissa vaikka enhän voinut millään sitä toiselta vaatiakkaan. Kuitenkin jo tämä päivä oli näyttänyt positiivistä edistystä ainakin omasta mielestäni ja nähtäväksi jäisi miten elo sujuisi jatkossa ja varsinkin tulevalla viikolla, kun pojan vanhemmat olisivat tulossa Helsingistä luokseni jouluksi ja samalla tapaamaan Miklasta. Kyllähän minä sen tiesin että en varmasti pitäisi pojasta ihan sillä tavalla huolta kuin minun pitäisi, mutta toinen oli silti terve ja elossa ja muutenkin yhteinen sävel oli olemassa joten ehkä se ei olisi niin paha asia että tekisin vähän erilaisella tavalla, jos se vain silti tuottaa toivotun lopputuloksen niin minun kuin toivottavasti myös Miklaksenkin osalta