Eliaksen tarina pyörii spinnarina Shelyesin foorumin rajoitetulla alueella. Elias ei ole aktiivisesti tekemissä hevosten kanssa, mutta nyt tuota on alettu painostamaan opettelemaan hevostelua. Nuori on luvannut tehdä sen vain pikkusiskonsa Elinin vuoksi, vaikka pyynnön esittäjällä onkin oma agendansa.
Koulussa oli jotenkin eri meno nyt kun heppailijat olivat lähteneet kisamatkalle. Toisaalta olihan koulun tunnelma ollut jotenkin omalla tavallaan muuttunut jo siitä asti kun melkein kuukausi sitten oli ollut ne ratsastuskilpailut, joihin olin suostunut lähtemään kuskiksi. Joku sisäinen monsteri aina tuntui kuristavan mut sisäisesti kun edes ajattelin tuota reissua. Olisi vain pitänyt pitää päänsä…
Kuitenkin vaikka tuo reissu ei ollut mennyt ihan putkeen oli sen jälkeen dynamiikka ollut erilaista kaikilla tavoilla. Vaikka käytävillä oli kuiskittu ja spekuloitu kaikkea uutisoinnin jälkeen ja kun Astlyr ei ollut palannutkaan kouluun sen parin päivän jälkeen mitä Madde oli sanonut tuon olevan poissa oli kuiskinta vain kiihtynyt. Kuitenkin Hagen oli astunut sujuvasti Myhrvold:in saappaisiin ja ennen kuin dynamiikka oli päässyt edes ajatuksen tasolla tasaantumaan, oli taas tutut kasvot pyörittämässä abipakkaa omalla tavallaan.
Vaikka eilen ja tänään koulussa olikin ollut omalla tavallaan helpompi olla kun ei tarvinnut ajatella että mitä sanoo tai mistä kävelee mihinkin aikaan, oli jotenkin omalla tavallansa vapauttava ja rentouttava tunne vetää Gjemmen ulko-ovi auki ja astella hämyisen baarin tiskille. Adrian oli kysynyt olisinko mennyt flairaamaan heille joihinkin mökkibileisiin, mutta mä olin vian valehdellut jotain ympäripyöreää siitä että ei mulla ollut valmista showta tai värkkejä, mikä oli omalla tavallaan totta, sillä kaikki mun alkoholia sisältävät pullot oli Haviksessa ja vaikka mä olisin voinut hakea ne ihan hyvin, en mä tiennyt että olisiko mulla mitään tarpeeksi näyttävää tarjoilla tällä hetkellä kun mä olin pistänyt mun shown atomeiksi ja olin rakentamassa sitä uudelleen vaikka eipä mulla tarvetta sille ollut kun ei kisaamaankaan päässyt.
”Iltaa Elias” Tone tervehti minua samalla kun nappasi tyhjän tuopin hanojen vieressä olevasta tornista ja alkoi tottuneesti valuttamaan kullanruskeaa nestettä lasiin.
”Pieni vaan” ilmoitukseni sai naisen heittämään epäilevän sivukatseen minua kohtaan, mutta kuitenkin tuo käänsi hanan kiinni varmistuttuaan että tuopissa olisi varmasti oikea määrä olutta. Tuopin kolahtaessa tiskiin edessäni ojensin naiselle maksukorttiani ja tuo hoiti maksutapahtuman loppuun ennen kuin ojensi kortin takaisin ja vaihdoimme naisen kanssa kuulumisia ennen kuin ulko-ovi kävi uudelleen ja joku käveli tiskille, ennen kuin istui viereiselle jakkaralle. Vilkaisin tulijaa sivusilmällä vain todetakseni sen Eirik Skeieniksi. Tuopin kolahdettua myös tuon eteen istuimme hiljaisuuden vallitessa.
”Eiks sun pitänyt olla Adrianin bileissä pitämässä tunnelmaa yllä?” kysymys nousi ilmoille jostain tuopin reunan ylitse.
”Mmm..” nostin oman tuopin huulilleni ”mä sanoin et mulla ei oo showta tai värkkejä. Mun kaikki alkoholilliset pullot on Haviksessa ja mä en huomannut ottaa niitä eilen enkä mä toisaalta muista mitä mun pitäis täyttää.”
”Oho, alkaako showmies väsymään” Skeien virnisti jostain oman tuoppinsa reunan ylitse. Pyöräytin silmiäni vieressäni istuvalle kiharapäälle ja annoin viimeistenkin oluiden valua kurkustani alas. Tuopin kolahtaessa pöytään käänsin katseeni Tonen puoleen.
”Saisimmeko tämän arvon ystäväni kanssa jotkut shotit? Ja toisaalta mä voisin ottaa samalla vielä toisen samanlaisen” pukkasin tyhjää tuoppiani.
Ensimmäisenä pöydälle kolahti toinen olueni ja tyhjenneen tuoppini tilalle ilmestyi kirkas pieni lasi, joista toinen samanmoinen eksyi Eirikin eteen. Hetken pohdittuaan Tone poimi yhden kahdeksasta kaatopullosta ja täytti molemmat pienet lasit nesteellä. Maksoin juomat Tonelle ja maksutoimituksen jälkeen poimimme sanattomasti pienet lasit käsiimme.
”Jubel!”
Neste poltti inhottavasti kielellä ja kurkussa mutta tunne lakkasi onneksi jo ennen kuin pieni lasi oli kolahtanut uudelleen tiskin pintaan. Skeienin ilmeestä näki että juoma ei ollut tuollekkaan mitään maistuvinta ja nopeasti oluttuoppi olikin löytänyt tiensä toisen huulille. Joimme molemmat pitkät kulaukset tuopeistamme ennen kuin keskustelu välillämme jatkui uudelleen.
”Mä meen huomenna Brynhildiin opettelemaan hevosjuttuja. Mummo ylipuhui mut siihen ja vaikka se meinas jotain omiaan niin mä lupasin tehdä sen Elinin vuoksi” puolet sanoista katosi taas olueni pinnalle. Vieressäni istuva kiharapää meinasi taas tukehtua omaan juomaansa.
”Hva?” Eirik kääntyi katsomaan minua hieman vielä puhisten äskeisen yskimisensä jäljiltä. Varmistuttuani siitä että Skeien ei tukehtuisi ainakaan ihan heti uudelleen, join tuopistani vielä uuden parin sormen levyisen siivun, ennen kuin annoin tuoppini kolahtaa puisen tiskin pintaan.
”Meen huomenna opettelemaan hevosjuttuja Brynhildin vuonohevossiittolaan” toistin sanani hitaasti ja painottaen niitä ehkä hieman liikaakin.
”No ei ois susta uskonut. Kuitenkin vaan naiset mielessä ja sen takia oikeasti meet opettelemaan. Jaevla Romeo...”
Pyöräytin Eirikille vielä kertaalleen silmiäni ja tyhjensin illan toisen tuoppini loppuun.
”Elinin vuoksi Skeien hyvä. Elinin vuoksi” taputin Eirikiä olalle kävellessäni ulos Gjemmestedistä ja ottaessani taksin kotiin. Avatessani alaovea pohdin olisiko sittenkin pitänyt vain vetää kunnollinen suojakänni seuraavaa päivää ajatellen, vai olisiko darra vain pahentanut asiaa.
Kellon ollessa jotain ihan liian aikaisin (oikeasti se oli noin kuusi aamulla), äiti tuli herättämään mut kuin mä olisin joku Elinin ikiäinen pikkunatiainen. Oikeasti mä olin valmis hakkaamaan sen tyynylläni sillä mä en todellakaan halunnut herätä. Eihän kolme pientä kaljaa ja yksi napanteri ollut paljoa, mutta toisaalta kun kuiva kausi oli ollut taas todellinen, olivat nekin humahtaneet päähän ja se tuntui todellakin pienenä darranpoikasena takaraivossa. Nuristen jotain painokelvotonta mä nousin äidin perässä ja vaelsin ulos huoneestani. Viimeistään nenääni leijaileva kahvin tuoksu herätti minua edes pienen verran toiminnallisemmaksi ja kaadoinkin itselleni yhden taloutemme isoimmista mukeista melkein täyteen kahvia. Jääkaapista poimin maitopurkin ja kaadoin sitä kahviini, ennen kuin suuntasin ruokapöydän ääreen ja puoliksi rojahdin alas tuolille ja painoin otsani vasten pöydän viileää lasipintaa.
”Huono olo?” äidin pehmeä ääni kuului jostain.
”Mmhmmmhmhm…” vastasin, ennen kuin kohotin päätäni sen verran että sain ensimmäisen hörpyn kahvistani. Kofeiinin sekoittuessa verenkiertooni tunsin miten saatoin olla vähän valmiimpi kohtaamaan tämän päivän, ja mitä matalammalle kahvin taso mukissani laski, sitä valmiimpi olin tähän päivään. Mä en saanut oikein mitään alas, mutta äiti antoi mulle vielä lähdön päähän mukaan eväsrasian, jonka tuo oli pakannut joten mulla olisi jotain syötävää jos meillä olisi sellainen sopiva hetki tänään.
Päästessäni edelleen yhtä kylmään ulkoilmaan kuin mitä se oli yölläkin ollut ja onnekseni huomasin että mummo oli jo odottamassa minua joten sain kävellä suoraan autolle ja avattuani oven istua alas lämpimään autoon.
”Huoooomenta” toivotin haukotukseni lomasta.
”Huomenta vain. Valmiina lähtöön?”
Päädyin vain nyökyttelemään uuden haukotuksen ottaessa valtaansa. Ajomatka meiltä Brynhildiin ei ollut pitkä ja lopulta vähän ennen seitsemää olimmekin perillä. Tallin ulkopuolella meitä odotti vaaleahiuksinen nainen.
”Huomenta Hedda!”
”Huomenta vain! Täälä on ne riimut ja narut mitä Viivi oli tilannut” mummollani oli valkoinen rytterhusin logolla varustettu muovipussi kädessään, jonka tuo ojensi blondille.
”Jes kiitos! Ah, anteeksi, Sara Bakke” blondi tarjosi kättään minulle.
”Elias” vastasin kättelyyn esitellen samalla itseni.
”Olimme sopineet Viivin kanssa että Elias voisi käydä aina välillä opettelemassa vähän hevosten hoitamista täälä. Te olittekin varmaan puhuneet asiasta Viivin kanssa?” Hedda liittyi keskusteluun.
”Joo, ollaan puhuttu. Kiva että saadaan lisää heppapoikia. Voidaan aloittaa heti vaikka ruokkimalla hevoset ja jatkaa siitä” Sara suunnitteli antaen katseensa vaihdella minun ja Heddan välillä.
”Minäpä päästän teidät sitten töihin ja suuntaan itsekin kaupalle. Mä tuun Elias hakemaan sut sitten iltapäivällä.”
Nyökkäsin ymmärryksen merkiksi ja Heddan suunnatessa takaisin autolleen mä jatkoin Saran perässä sisälle talliin.
Brynhildin talli näytti suuremmalta kuin Shelyesin ja mä en oikein tajunnut miten kukaan saattoi osata liikkua sielä. Kuitenkin Sara ohjeisti minua tottuneesti ja pian jaoimmekin hevosille heiniä ja sen jälkeen nainen jakoi kaikille vielä väkirehut. Hevosten vielä syödessä Sara näytti minulle miten loimittaminen tapahtuu ja sainkin kokeilla laittaa loimen muutamalle hevoselle. Vaikeinta taisi olla saada koko kangasmäärä kerralla hevosen selkään ja sen jälkeen homma olikin oikeastaan ihan helppoa. Lopulta oli aika lähteä viemään hevosia ulos ja Saran kysyessä että selviäisinkö mä siitä mä olin vielä varma että mä selviäisin. Mä olin ihan tyytyväinen siitä että mä olin Elinin takia oppinut edes tämän verran käsittelemään noita eläimiä ja että mä en näyttänyt ehkä ihan taidottomalta Saran silmissä, vaikka olinhan mä paljon hitaampi kuin se ja ei mun liikkeet ja otteet olleet niin varmoja. Lopulta me oltiin siinä tilanteessa että me alettiin siirtymään mulle uusiin juttuihin kuten karsinoiden siivoamiseen ja myöhemmin hevosten varustamiseen kunhan me selvittiin ensin karsinoista.
Varsinkin siinä kohtaa kun Sara näytti mulle miten karsinoita siivotaan musta, tuntui vielä jotenkin varmalta siitä että tämä oli ollut ihan ok idea vaikkakin todellisuudessa mulla meni ihan liian monta karsinaa siihen että mä opin käymään ne tarpeeksi huolella lävitse ja siivoamaan niin että mun ei tarvinnut koko ajan korjailla jälkiäni. Mun lievästi darraiset aivoni ei oikein tykännyt siitä liikkeestä mitä karsinoita siivotessa piti tehdä, varsinkin jos yritin pysyä Saran tahdissa joten valehtelematta muutaman kerran mun piti pysähtyä vetämään henkeä. Blondin ilmoittaessa että voitaisiin pitää ruokatauko se oli varmaan yksi aamun parhaista ideoista ja vaikka mun lounaani ei ollutkaan mitään Haviksen ulkofile pihviä, maistui silti eilisen illallisen tähteet sitäkin paremmin ja musta tuntui että joka haarukallinen valoi vain lisää energiaa mun väsyneeseen ja darraiseen kroppaan.
Jatkettiin Saran kanssa vielä muutama tunti tallissa ja mä opin vielä muutamia juttuja hevosista ja niiden hoitamisesta ja totta puhuen Heddan tullessa hakemaan mut pois Brynhildistä mä olin vain tyytyväinen että mun ei tarvinnut enää oppia tänään yhtään uutta asiaa koska vähäisen unen ja raittiin ilman cocktaili oli tehnyt tehtävänsä ja kotiin päästyäni mä painelin ensimmäisenä suihkuun ja sen jälkeen keittämään kahvia että mä saatoin pysyä hereillä edes ysiin, ennen kuin mä nukahdin kuin saunalyhty.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti