Samuelin tarina kirjoittuu Ansamaassa jossa tuo omistaa Hannover ori Harrin.
Ensimmäisiin kenttäkilpailuihin vuosiin oli enää vajaa kymmenen päivää. En mä tiennyt että olinko mä valmis niihin vai en, mutta pakko mun oli vain yrittää parhaani ja toivottavasti me tultaisiin Harrin kanssa yhtenä palana takaisin kisoista.
Sentään meidän treenit on tainnut mennä hyvin koska mulla alkaa olemaan koko ajan varmempi fiilis meidän sileällä suorittamisesta ja kai meidän rataesteetkin oli alkanut sujumaan koska Dochas viitsi vielä valmentaa meitä ja oltiinhan me päästy hyppäämään jo lyhyttä rataakin kisakorkeudella. Ehkähän järkevämpää olisi ollut startata ensin vaikka vain koulu tai estekisoissa, mutta piti sitten heittää itsensä suoraan syvään päähän kenttäkisojen merkeissä. Onneksi mulla on Saaga auttamassa kisoissa, ja mä toivon että sen ainut huolenaihe olisikin vain Harri, eikä me molemmat ja mun pitää varmaan oikeasti myös pohtia että täytyykö mun varautua reissuun jollain buranaa vahvemmalla jotta mä pystyn suoriutumaan kaikista radoista ja sen jälkeen vielä ajomatkasta kotiin.
Myös tuleva joulu mietitytti. Kai mä olisin voinut lähteä käymään kotonakin, mutta jotenkin mä en vain tiennyt että olisiko se kovinkaan hyvä idea. Toisaalta olinhan mä tottunut viettämään jouluja yksinkin, kun ensimmäinen joulu kolarin jälkeen oli mennyt sairaalassa ja kaksi seuraavaa sitten kuntoutuksessa, joten tämä olisi oikeastaan kolmas joulu poissa sairaalasta tai hoitolaitoksesta, mutta ensimmäinen sellainen kunnollinen oma jouluni. Olinhan kuitenkin menneet pari vuotta ollut vielä omalla tavallansa intensiivisemmän kuntoutuksen piirissä joten joulunakin joku oli käynyt luonani, mutta nyt joulua ei olisi viettämässä lisäkseni ketään.
Ehkä tänä vuonna olisi aika luoda omia rutiineita, tai sitten vain joulukin olisi päivä muiden joukossa…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti