Lilja sai pitää tänään vapaapäivän ja kävinkin vain antamassa tammalle muutaman porkkanan ja siivoamassa sen karsinan. Tallitupaan päästessäni huomasin sen olevan tyhjä mikä oli omalla tavallaan harvinaista, mutta olihan kello vasta sen verran vähän että kaikki olisivat varmaan vasta päässeet koulusta joten varmasti nuorempi väki alkaisi valumaan paikalle pian ja sen jälkeen töissä käyvät. Vaihdoimme Aleksin kanssa kuulumisia miehen tehdessä toimistossaan jotain hommiaan, ennen kuin tuo muisti että hänen pitäisi hakea rehukuorma paikalliselta hevostarvikeliikkeeltä ennen kuin se menisi kiinni.
Tallituvan oven sulkeutuessa Aleksin selän takana astelin omalle kaapilleni ja annoin sille kunnolliset joulusiivot, sillä sinne oli taas päässyt kertymään vaikka ja mitä ja löysinpä jopa kadonneeksi luulleet siniset roecklerin hanskani joten ainakin olisi varahanskat kun taas pääsisi ratsastamaan käyntiä lujempaa. Sulkiessani kaappini ovea silmiini osui kaappien päällä oleva muovilaatikko, jonka kyljessä luki ”joulukoristeita”. Poimin itselleni tuolin ja taiteilin laatikon syliini melkein samalla horjahtaen alas tuolilta, jolla seisoin.
”Minja odota!” Ciara huikkasi jostain ja pian näinkin punapään vierelläni ojentaen käsiään vihjaten että voisin antaa laatikon hänelle.
”Kiitti” ojensin laatikon punapäälle ja huomasin vielä toisenkin laatikon koristeita, jonka poimin käsiini ja laskeuduin sen kanssa tuolilta.
”Oi vitsit täällä on vaikka mitä kivaa!” Ciara hihkui kaivellessaan toista laatikoista nostellen välillä jotain koristeita näkyville.
me päästään fiilikseen…” aloitin ja kävelin sohvalle jättämäni kangaspussini luokse, josta nostin pari purkkia glögiä ”mulla on juomapuolikin hallussa” näytin purkkeja punapäälle ennen kuin kävelin tiskipöydälle ja kadoin glögiä pariin mukiin, ennen kuin asettelin ne mikron lautaselle ja lämmitin minulle ja Ciaralle ensimmäiset mukilliset. Mikron kilahtaessa poimin mukit käsiini ja palasin pöydän luokse, ojentaen toisen mukeista punapäälle ja jatkoimme laatikoiden läpikäymistä samalla kun annoimme juomiemme jäähtyä hieman.
Hiljalleen meillä alkoi olla selkeä suunnitelma koristelujen suhteen ja olimmekin saaneet jo nostettua pari olkipukkia tuvan pöydälle ja muitakin koristeita paikoilleen ennen kuin muita alkoi saapua paikalle.
”Oi näyttääpä täälä kivalta!” Maisa huokaisi heti ensimmäisenä.
”Kiitos. Hei sielä on glögiä tiskipöydällä, juokaa pois” ohjeistin muita samalla kun selvittelin jouluvalojen johdon takkua.
Maisa ja Alva liittyivät koristelutiimiimme ja lopulta tallitupa oli astetta jouluisempi ja varmaan jokaiselta taisi löytyä höyryävä glögimuki kädestään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti