Sananvalta tarinoinnissa

Tämä postaus on saanut inspiraationsa keskustassa käydystä keskustelusta tarkemmin tarinaheppailijoiden topiikissa.

Keskustelun aiheena oli hahmojen käyttö tarinoissa ja se, miten muiden hahmoja olisi hyvä käyttää tarinoissa. Tietenkinhän tapoja harrastaa ja tehdä on yhtä monta kuin ihmisiäkin mutta aika pitkälti näytti tämän osan kirjoitushetkellä (31.01.21) olevan sellainen ilmapiiri että omien hahmojen näkeminen muiden tarinoissa tuntui vain ilahduttavan porukkaa.

Tietenkinhän mukaan mahtui myös sellaisia mielipiteitä että olisi kiva hahmon isänä tai äitinä kuulla vähän mitä on suunniteltu toisen puolesta omalle hahmolleen ja näin ollen mahdollisesti jopa saada jonkinlaista sananvaltaa siihen, miten oma hahmo tulee kommentoimaan tai reagoimaan. Tämä on mielestäni ihan validi ajatus, mutta omalla kohdallani olen monesti törmännyt siihen, että on vaikeaa löytää minkäänlaista infoa siitä, kuka onkaan hahmon takana. Tietenkin tällaisessa tilanteessa en viitsi itse kovinkaan rajusti kirjoittaa toisen hahmoa sanomaan tai tekemään mitään, vaan ennemminkin tuli siinä kohtaa haettua sellainen sopiva keskitie joka ajoi omaa suunnitelmaani, mutta samalla oli tarpeeksi kiltti toisen hahmolle jotta välttämättä leikkikutsuun ei tarvinnut vastata, mutta samalla myös siihen oli mahdollisuus ja näin ollen samalla pääsisi paljastamaan paremmin miten oma hahmo reagoisi tilanteisiin.

Tietenkinhän sellaisissa tilanteissa joissa kyseessä on sitten isommat ja vakavammat asiat on helpompaa ja turvallisempaa kysyä vastapuolella olevan hahmon taustavoimalta apua kirjoittamiseen. Tietenkäänhän välillä asioiden ei tarvitse olla kovinkaan isoja ja dramaattisia ja itse olen juuri pari päivää takaperin kysynyt apua ihan vain kommentteihin, sillä vaikka olen nyt melkein vuoden seurannut Zenin tarinaa ihan kunnolla, on Iivari von Hoffrén sellainen mysteeri että en tiedä opinko ikinä kirjoittamaan tuon kommentteja kunnolla.

Varmasti myös se, millainen kenenkäkin hahmo on vaikuttaa siihen miten helposti sen antaa toisten leikittäväksi. Vaikka oma hahmomääräni menee sielä parinkymmenen kieppeillä, ei mulla oikeastaan oo kenenkään kohdalla isoa mielipidettä siitä, miten mun hahmoja kirjoitetaan. Tietenkään mitään hirveän isoja ylilyöntejä en ikinä toivo, mutta kaikki on kuitenkin ihmisiä ja välttämättä aina ei vain tunne toisen hahmon tarinaa niin hyvin kuin ehkä voisi.

Ainut hahmo jonka tekemisiin ja sanomisiin suuremmassa kanssakäymisessä haluaisin saada jonkinlaisen mahdollisuuden vaikuttamiseen on Max, mutta se johtuu ihan vain siitä että Maxin tastatarina ei ole kovinkaan ruusuinen ja mulla on myös omanlainen, vaikkakin hidas tyyli kirjoittaa miehen tarinaa eteenpäin joten olisi mukavaa saada mahdollisuus vaikuttaa toisen sanomisiin ja tekemisiin silloin kun sillä voi olla isojakin ristiriitoja tiedossa toisen normaaliin käyttäytymiseen. Tietenkään aina näitä mahdollisuuksia ei ole tarjolla joten silloin täytyy vain mennä sen mukaan mikä tuntuu parhaalta ja onneksi asioita voi aina jättää myös huomiotta jos tuntuu että jostain kuprusta ei nyt vain osaa kirjoittaa omaa hahmoaan ulos.

Kuitenkaan en ole mielestäni ikinä nähnyt mitään hirveän isoja ylilyöntejä toisten tarinoissa ja haluan ainakin uskoa että jos joku meinaa toisen hahmoa käyttää isommin tarinassaan tuolla on aikaa ja jaksamista lukea edes sivu tai kaksi hahmon omaa päiväkirjaa lävitse saadakseen parempaa käsitystä siitä millainen tuo hahmo on, ellei hahmo ole jo entuudestaan tuttu.

Hahmoesittely: Senja Hallalehto

Senja Hallalehto on luotu pyörittämään Hallalehdon tilaa.

Senja on reilu nelikymppinen nainen joka on muutama vuosi sitten ostanut vanhan sukutilan itselleen ja sen jälkeen on remontoinut tilan päätaloa ja tallia hiljalleen aina varojen riittäessä muutosten tekemiseen. Syksyllä Senjan hoidettavaksi muutti yllättäen myös tuon siskonpoika Miklas tai lyhyemmin vain Miklu ja nainen on joutunut opettelemaan miten teinien kanssa eletään. Omia lapsia ei Senjalla ole, vaikka nainen olisi joskus toivonutkin saavansa biologisia lapsia.

Senja tulee kaikkien kanssa toimeen ja yrittää aina löytää parhaan ratkaisun jokaiseen ongelmaan. Nainen uskoo että ystävällisyydellä pääsee pitkälle, joten yrittää aina kohdella kaikkia kunnioittavasti ja nähdä molemmat puolet kolikosta.

Kuukausikatsaus 1/21

Ensimmäinen kuukausi tätä vuotta on takana ja ajattelin että voisi olla mielenkiintoista kasailla hieman tilastoja tänne blogiin siitä, millaisia muutoksia kuukauden aikana tapahtui ja miten ne ovat esimerkiksi vaikuttaneet tässä postauksessa oleviin haaveisiin.

Tammikuussa...

… ikivihreille lähti yksi hevonen

… laatuarvosteluissa kävi viisi hevosta

… paras palkinto oli Tuukan SV-I

… neljä hevosta sai kuvat

… kirjoitin 31 tekstiä

… pidin yhden tapahtuman

… pidin 13 kilpailut

… kirjoitin viisi blogipostausta

… myin kaksi hevosta

Ei mikään super duper aktiivinen kuukausi, mutta sentään pientä edistymistä havaittavissa.

Hahmoesittely: Janna Heikkilä

Vaihtelu virkistää joten esitellääs taas muutaman tallin jälkeen lisää tätä hahmokatrasta ja otetaan tällä kertaa tarkasteluun Janna.

Janna on yksi tuoreemmista hahmoistani, jos niin voi enää sanoa, sillä nainen on ollut mukana matkassa jo noin reilun puolen vuoden ajan. Jannan tarina kirjoittuu Hopiavuoressa ja lyhyeen aikaan on saatu mahtumaan mukaan jo kaikenlaista. Nainen on yksi mun hiotuimmista hahmoista ja pakko sanoa, ainut jonka kohdalla oon meinannut luomisvaiheessa heittää hanskat tiskiin koska musta tuntui että jouduin suunnittelemaan ihan liikaa siihen mihin olin tottunut ja pelkäsin jo, että kirjoittamisesta ei tulisi mitään.

Kuitenkaan noin ei ole käynyt ja Jannan kirjoittaminen on lähtenyt hyvin liikkeelle, vaikka tietenkin kun esittelee uutta hahmoa jo valmiina olevaan ja hyvin toimivaan kirjoitusyhteisöön menee tietenkin oma aikansa siinä että hahmo tutustuu muihin ja alkaa punomaan ystävyyssuhteita ja muutenkin pääsee mukaan muiden tarinoihin. Tietenkinhän kaikkeen vaikuttaa se, miten paljon itse kirjoittaa ja miten aktiivisesti itse kirjoittaa tarinoita ja ottaa muiden hahmoja mukaan tarinoihinsa. Hopiavuoren kaltaisessa paikassa mukaan pääsee helposti ja leikkiseuraa riittää jos vain on valmis leikkiin lähtemään.

Jannan kanssa tarinaan on tullut uusia käänteitä muiden kanssa leikkiessä ja osan on tuonut mukanaan naisen oma menneisyys, kuin myös muut tallilla tapahtuneet asiat ja ne ovatkin omalla tavallaan mielenkiintoista lisää yhteisöllisessä kirjoittamisessa, koska välillä voi sattua ja tapahtua vaikka ja mitä.

Jannan tarinassa on paljon sellaista jota en tiedä ja jota en osaa odottaa tulevaksi, mutta odotan mielenkiinnolla mihin naisen tarina etenee ja millaisia juonikuvioita tuolla tuleekaan olemaan jatkossa.

Tarinointi virtuaalimaailmassa

Pahoittelen jo heti alkuun että tämä postaus saattaa olla täysin ilman punaista lankaa, mutta toivottavasti tästä saa silti jotain irti.

Tarinointia virtuaalimaailmassa voi harrastaa monella tavalla ja jokainen löytää varmasti kokeilemalla sen oman tiensä tarinoinnin pariin joko satunaisella kirjoittamisella esimerkiksi tapahtuman kuittaukseksi tai muuten vain yksittäisenä tekstinä. Sen lisäksi tietenkin on myös polkuna hypätä suoraan aktiivisemman tarinoinnin pariin ja alkaa kirjoittelemaan aktiivisemmin. 

Kirjoittamiseen vaikuttaa varmasti myös kaikkien kohdalla sekin, haluaako kirjoittaa hahmo- vai hevos lähtöisesti. Tietenkin molemmat tavat tulevat sekoittumaan tasaisesti mutta välillä ainakin tämän näppiksen ääressä tulee kirjoitettua enemmän toisesta kuin toisesta. Tietenkinhän kaikki lähtee myös osakseen siitä millaisella hahmolla tai millaisesta hevosesta kirjoittaa. Jokaisella hahmolla on omat ongelmansa ja omat tapahtumansa ja välillä ne vaikuttavat tarinaan isommin ja välillä pienemmin. 

Omista hahmoistani voisin nostaa esimerkeiksi Miskan ja Linnean, jotka samalla edustavat myös omien hahmojeni nuorinta osastoa. Molemmat ovat vielä täysin lapsia (10v & 12v) joten heidän kirjoittamisensa on ehkä vähän enemmän hevospainotteista, molempien toimiessa hoitajana omalla tasollaan hevoselle. Skaalan keskivaiheilla on sitten varmasti esimerkiksi Jussi ja Niko, jotka ovat jo vähän vanhempia (17v & 18v) joten näiden kanssa on helpompi kirjoitella jo jonkinlaista draamaa perus heppailun ohella. Tietenkinhän tästä laumasta löytyy vielä vanhempaakin kastia mm. Trevorin (36v) merkeissä ja miehen oman tausta tarina tuo taas perus arjen ja heppailun lisäksi jotain uutta kirjoitettavaa.

Tietenkäänhän aina ei tarinaa voi suunnitella täysin loppuun asti koska varsinkin jos kirjoittamista tulee tehtyä yhteisöllisessä tallissa, tulee tarinaan pakostikkin muutoksia ja välillä ne voivat olla yllättäviä, mutta se on toisaalta myös omaa mielenkiintoaan tuovaa koska pieninkin idea tai edes sivulauseeseen upotettu maininta voi tuoda uusia ideoita tarinalinjalle ja tiedä mihin kaikkialle tarina siitä vielä jatkuukaan.

Talliesittely: Stall Wäckelin

Stall Wäckelin on virtuaalisessa Pohjois-Ruotsissa, tarkemmin ottaen Jällivaarassa sijaitseva talli josta löytyy pääasiassa kylmä- ja lämminveri ravureita mutta onpa joukkoa väritetty myös muutamalla työhevosella.

Tallin toiminta ei ole suurta tai mahtavaa ja pääasiassa Wäckelinin toiminta on ns. näkymätöntä sillä suurin paino on hevosten kilpailuttamisessa. Talliltahan löytyy myös foorumi minne ilmaantuu aina satunaisesti kuulumisia joko tallin väeltä tai yksityisen omistajalta. Vaikka tekstit eivät myöskään aina ole hirveän pitkiä ovat ne mielenkiintosia luettavia ja vaikka jossain kohtaa tulee eteen se tilanne että Karla jatkaa työuraansa muualla, jää Wäckelin silti seurattavien tarinoiden listalle ja toivottavasti tallilla onkin edessä monta menestyksekästä vuotta!

Pitääkö aina olla paras?

Postauksen otsikko on kirjoitettu vähän reilu viisi vuotta takaperin, mutta vaikka tässä kohtaa ei ole mitään muistijälkeä siitä, että mitä tuolloin oli tekstiksi suunniteltu aihe on omalla tavallaan edelleen relevantti.

Vaikka tapoja harrastaa ja tehdä on yhtä monta kuin meitä harrastajiakin on omalla tavallaan yhtenä yhdistävänä tekijänä laatuarvostelut ja niissä pärjääminen. Laatuarvostelujahan löytyy vaikka ja mitä ihan yleisen laatuarvostelun merkeistä aina lajilaatiksiin ja siitä rotulaatuarvosteluihin. Varsoillekkin löytyy omansa joten ihan varmasti valikoimasta ei taida tällä hetkellä olla pulaa...

Vaikka laatuarvostelut ovat ihan kiva lisä harrastukselle ja tuovat samalla myös omalla tavallaan jotain suuntaa sille mihin viedä vaikka jonkin yksittäisen hevosen tarinaa tuntuu silti aina ajoittain että ne ovat myös iso tekijä esimerkiksi siinä, että haluaako joku käyttää hevosta tai ponia jalostukseen jos tarjolla on meriittihirmu ja sitten sellainen ehkä vasta kisauraansa aloitteleva ratsu. Tietenkinhän varmasti kaikkien kohdalla päätökseen siitä millaista oria tai tammaa käyttää jalostuksessa on monia muitakin tekijöitä, mutta välillä vain tuntuu että meritoituneet hevoset ovat ehkä niitä helpommin käytettäviä kuin sitten sellaiset jotka ovat vielä valmistautumassa meriittiensä hankintaan.

Omalla kohdallani mulla on monta semmoista hevosta joiden kanssa mennään sieltä mistä aita on matalin, eikä kokeilla kovinkaan aktiivisesti hakea mitään hirveän korkeaa laatuarvostelupalkintoa kun laatuarvosteluiden aika tulee. Jokainen kolmospalkintoki kun onneksi auttaa tulevia polvia, vaikka ei niinkään suuresti kuin ykköspalkinto. Kuitenkin palkintoihin tähtääämisessä mietin sitäkin että miten tärkeä hevonen on minulle ja varsinkin nyt, kun pitkälinjainen kasvattaminen Storywoodsissa on vasta aluillaan kolmospalkinnot useiden hevosten kohdalla on enemmän kuin hyvä. Ne kuitenkin näyttävät että hevosiin on panostettu ja jatkossa on helpompi saada kasvateille toivottavasti parempia palkintoja.

Myöskin pieni hevoskannan uusinta ehkä vaikuttaa tällä hetkellä siihen että jokainen hevonen ei saa ihan niin isoa panostusta kuin mitä ne ehkä ansaitsisivat. Jokaisen hevosen kohdalla on silti käytetty tunteja sen tekstittämiseen ja kuvien etsimiseen joten ihan täysin vasemmalla kädellä kaikkien kanssa ei ole menty. Tietenkinhän hevoslistasta löytyy myös sellaisia eläimiä joiden kanssa tavoitellaan sitä ykköspalkintoa ja totta puhuen mulla ei oo ihan täyttä käsitystä siitä, että miten sinne päästään, mutta mä toivon että matka opettaa ja onneksi jokainen teksti ja kilpailu on askel lähempänä maalia.

Välillä myös tuntuu että hevosia on siinä mielessä vaikea saada laatuarvostelukuntoon, että varsojen hankkiminen on vaikeaa. Mulla on vuosien saatolta niin rikkonainen kokoelma hevosia että mulla ei todellakaan ole kaikille puolisoita ja omalla tavallaan yritän ehkä myös kuratoida sitä, millaisia yhdistelmiä haluan tehdä. Osaksi tämä johtuu vain jostain tyhmästä periaatteesta jolla ei ole mitään väliä, osaksi siitä että haluaisin saada näistä varsoista sellaisia jotka menisivät kaupan koska minulla ei niille kotona käyttöä ole. Monesti kuitenkin tuntuu että ne ns. meriittihirmut ovat silti parempia kuin palkitsemattomat, muta silti tavoitteelliset hevoset ja se onkin saanut minut aina välillä miettimään tuota otsikon kysymystä.

Itsellenihän ei ole jalostuseläintä hakiessa meriiteillä mitään painoarvoa, enemmänkin katson hevosen sukua ja sen pituuden sopivuutta tammalle/orille, painotusta ja tasoa. Tietenkin kaikilla on oma tyylinsä harrastaa ja ehkä tämä ei olisi näin mielenkiintoista jos kaikki tekisivät samaa juttua.