Sivut

perjantai 22. tammikuuta 2021

Pitääkö aina olla paras?

Postauksen otsikko on kirjoitettu vähän reilu viisi vuotta takaperin, mutta vaikka tässä kohtaa ei ole mitään muistijälkeä siitä, että mitä tuolloin oli tekstiksi suunniteltu aihe on omalla tavallaan edelleen relevantti.

Vaikka tapoja harrastaa ja tehdä on yhtä monta kuin meitä harrastajiakin on omalla tavallaan yhtenä yhdistävänä tekijänä laatuarvostelut ja niissä pärjääminen. Laatuarvostelujahan löytyy vaikka ja mitä ihan yleisen laatuarvostelun merkeistä aina lajilaatiksiin ja siitä rotulaatuarvosteluihin. Varsoillekkin löytyy omansa joten ihan varmasti valikoimasta ei taida tällä hetkellä olla pulaa...

Vaikka laatuarvostelut ovat ihan kiva lisä harrastukselle ja tuovat samalla myös omalla tavallaan jotain suuntaa sille mihin viedä vaikka jonkin yksittäisen hevosen tarinaa tuntuu silti aina ajoittain että ne ovat myös iso tekijä esimerkiksi siinä, että haluaako joku käyttää hevosta tai ponia jalostukseen jos tarjolla on meriittihirmu ja sitten sellainen ehkä vasta kisauraansa aloitteleva ratsu. Tietenkinhän varmasti kaikkien kohdalla päätökseen siitä millaista oria tai tammaa käyttää jalostuksessa on monia muitakin tekijöitä, mutta välillä vain tuntuu että meritoituneet hevoset ovat ehkä niitä helpommin käytettäviä kuin sitten sellaiset jotka ovat vielä valmistautumassa meriittiensä hankintaan.

Omalla kohdallani mulla on monta semmoista hevosta joiden kanssa mennään sieltä mistä aita on matalin, eikä kokeilla kovinkaan aktiivisesti hakea mitään hirveän korkeaa laatuarvostelupalkintoa kun laatuarvosteluiden aika tulee. Jokainen kolmospalkintoki kun onneksi auttaa tulevia polvia, vaikka ei niinkään suuresti kuin ykköspalkinto. Kuitenkin palkintoihin tähtääämisessä mietin sitäkin että miten tärkeä hevonen on minulle ja varsinkin nyt, kun pitkälinjainen kasvattaminen Storywoodsissa on vasta aluillaan kolmospalkinnot useiden hevosten kohdalla on enemmän kuin hyvä. Ne kuitenkin näyttävät että hevosiin on panostettu ja jatkossa on helpompi saada kasvateille toivottavasti parempia palkintoja.

Myöskin pieni hevoskannan uusinta ehkä vaikuttaa tällä hetkellä siihen että jokainen hevonen ei saa ihan niin isoa panostusta kuin mitä ne ehkä ansaitsisivat. Jokaisen hevosen kohdalla on silti käytetty tunteja sen tekstittämiseen ja kuvien etsimiseen joten ihan täysin vasemmalla kädellä kaikkien kanssa ei ole menty. Tietenkinhän hevoslistasta löytyy myös sellaisia eläimiä joiden kanssa tavoitellaan sitä ykköspalkintoa ja totta puhuen mulla ei oo ihan täyttä käsitystä siitä, että miten sinne päästään, mutta mä toivon että matka opettaa ja onneksi jokainen teksti ja kilpailu on askel lähempänä maalia.

Välillä myös tuntuu että hevosia on siinä mielessä vaikea saada laatuarvostelukuntoon, että varsojen hankkiminen on vaikeaa. Mulla on vuosien saatolta niin rikkonainen kokoelma hevosia että mulla ei todellakaan ole kaikille puolisoita ja omalla tavallaan yritän ehkä myös kuratoida sitä, millaisia yhdistelmiä haluan tehdä. Osaksi tämä johtuu vain jostain tyhmästä periaatteesta jolla ei ole mitään väliä, osaksi siitä että haluaisin saada näistä varsoista sellaisia jotka menisivät kaupan koska minulla ei niille kotona käyttöä ole. Monesti kuitenkin tuntuu että ne ns. meriittihirmut ovat silti parempia kuin palkitsemattomat, muta silti tavoitteelliset hevoset ja se onkin saanut minut aina välillä miettimään tuota otsikon kysymystä.

Itsellenihän ei ole jalostuseläintä hakiessa meriiteillä mitään painoarvoa, enemmänkin katson hevosen sukua ja sen pituuden sopivuutta tammalle/orille, painotusta ja tasoa. Tietenkin kaikilla on oma tyylinsä harrastaa ja ehkä tämä ei olisi näin mielenkiintoista jos kaikki tekisivät samaa juttua.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti