Luukku 20: Uusi kisaratsu & Koti-ikävää? (Trevor)

Pahoittelut että tämä luukku tulee myöhässä. Tänään kuitenkin puikossa Storywoodsissa vaikuttava Trevor ja tuon pohdinnat menneestä ja tulevasta.

Mennyt vuosi ei ole kyllä ollut mitenkään mahtava. Olihan vuoteen mahtunut vaikka ja mitä, mutta tietenkin jotenkin olisi tietenkin toivonut että vuosi olisi mennyt vähän paremmin, mutta aina ei voi valita kuinka hommat menevät ja täytyy vain ottaa vastaan se mitä tarjotaan ja kokeilla pelata niillä korteilla mitä elämä jakaa.

Tulevalle vuodelle ei ole tullut asetettua ihan hirveän isoja tavoitteita ja varmaan täytyykin katsoa jos ottaisi kakkosratsuksi jonkin tallin nuorista tai muuten vain potentiaalisista hevosista ja ehkä nostaisi sitä tason tai parikin ylemmäksi sitä millä tasolla tuo on nyt. Toisaalta voisihan sitä katsoa myös ihan noiden varsojenkin suuntaan ja katsoa mitä sieltä olisi nousemassa kisakentille jos sieltä olisi löytymässä vaikka jokin pidempikin aikainen projekti, jonka kanssa lähteä treenaamaan ja luomaan kisauraa. Toisaalta tietenkäänhän noiden nuorien kanssa ei voi mitään pitkiä suunnitelmia luoda koska koko ajan on kuitenkin olemassa se mahdollisuus että ratsu lähtee alta. Onneksi tallissa on kuitenkin koko ajan kasvamassa nuoria, niin ehkä jotkut noista ovat jäämässä kotiinkin ja niiden kanssa voisi sitten katsoa jotain pidemmän ajanjakson sunnitelmaa.

Mutta hiljaa hyvä kai tule ja jos ensi kesänä pääsisi käymään edes kotona, voisi sekin olla jo paljon parin vuoden tauon jälkeen.

Luukku 19: Avoimet ovet & Kuusijuhla (Senja)

Senjan tarina kirjoittuu Hallalehdon tilalla. Nainen järjesti tänään tilan avoimet ovet ja kuusijuhlan.

Koska tilalla oli kaikki enemmän tai vähemmän valmista olin päättänyt pitää tänään avoimet ovet ja jonkinlaisen kuusijuhlan siinä samassa. Naapurin vanha isäntä Heikki oli onnekseni luvannut meille kuusen ja sille oltiinkin katsottu jo paikka pihasta ja olin ostanut valmiiksi ulkokäyttöön soveltuvat valot, jotka olisi helppo huomenna asentaa aamulla kuuseen kunhan se saataisiin ensin pihaan. Olin ostanut myös kauppareissulta samalla kun ostin neljännen satsin glögiä vähän koristeita, joita voisi ihmiset laittaa puuhun käydessään tutustumassa tilaan.

Olin siivonnut talolla alakerran huolella, sillä alakerran vessa olisi kuitenkin käytössä tapahtuman aikana joten olisi mukava että alhaalla olisi siistiä. Olin myös siivonnut tallissa kaikki paikat, sillä vaikka se oli vielä tyhjillään, kertyi sinne silti pölyä ja jostain syystä myös hämähäkin verkkoja, joita metsästinkin luudan kanssa ihan urakalla. Käytin varmaan kaksi iltaa tallin siivoamiseen kunnolla, mutta lopulta sekin oli siisti ja koristeltu tulevaa tapahtumaa varten. Tarkistin vielä perjantai-iltana että kaikki tarvittavat olisivat helposti saatavilla jotta lauantaina kaikki voitaisiin laittaa mahdollisimman sulavasti vain esille. 

Lauantaina kelloni herättäessä seitsemän pintaan aamulla olin yllättävän virkeä vaikka edellinen ilta oli mennyt myöhälle ja näin ollen unet olivat jääneet lyhyeksi. Yritin kuitenkin toimia mahdollisimman hiljaa, sillä en halunnut herättää Miklasta turhaan. Olinhan tietenkin pyytänyt poikaa auttamaan minua järjestelyissä nyt aamulla, mutta mikään pakko toisen ei ollut auttaa. En oikein vieläkään osannut toimia toisen kanssa mutta kai meillä oli ihan toimiva ratkaisu vaikka ei se ehkä ihan se maailman auktoriteettisin ollutkaan. Yllätyin hieman kun poika laskeutui vintin rappuja alas kahdeksan aikaan, ollessani juuri itse valmis suuntaamaan ulos laittamaan paikkoja valmiiksi ja tekemään viimeisiä tarkistuksia.

”Huomenta” 
”Huoooooomenta” Miklu vastasi haukotuksensa lomasta. 
”Siinä on kahvia. Mä meen käymään tallissa katsomassa että sielä on kaikki siististi ja sitten Heikki tuokin tuossa puolen aikaan sen kuusen. Jos millään viitsit ja jaksat niin nuo pari taittopöytää voisi tuoda ulos ja asetella siihen portaiden oikealle puolelle sisältäpäin katsottuna” kerroin yrittäen hakea ääneeni sävyä, joka ei ollut liian pakottava, mutta ehkä silti sellainen pehmeän pyytävä. Miklas ei kuitenkaan vastannut mitään joten päätin antaa pojan tehdä itse ratkaisun sen suhteen mitä tuo olisi tekemässä. Itse kuitenkin suuntasin ensimmäisenä talliin ja tarkistin että minulla oli kaikki valmiina ja kävin vielä viimeisen kerran lävitse kaikki sellaiset paikat mistä saattaisi nähdä kertyneen pölyn ja sytyttelin jo valmiiksi valot rehu- ja varustehuoneeseen sekä tarkistin että ne olisivat molemmat siistejä.

Tallista poistuessani Heikki saapuikin jo joulukuusen kanssa ja aloimme asettelemaan sitä paikalleen. Kuusen ollessa pystyssä kävin hakemassa talliin jättämäni jouluvalot, ja kelaroikan jotta saimme vielä sähkötkin valoihin. Pienen askartelun jälkeen valot olivat viimein paikallaan, ja lopulta myös jostain löytyi toimiva pistorasia että roikka saatiin kytkettyä sähköverkkoon. Kuusi näytti mielestäni ihan nätiltä jo valojenkin kanssa ja odotinkin innolla miltä se saattaisi näyttää kun se olisi vielä koristeltunakin.

Pyytäessäni Heikkiä sisälle kahville näin Miklaksen kantavan pöytiä ulos. Hymyilin pojalle ja annoin toisen hoitaa tehtävän itsenäisesti loppuun ja pian tuo palasikin perässämme sisälle ja yllätyksekseni kyseli omatoimisesti, olisiko pöydille tulossa jotain liinoja ja voisiko jo jotain muutakin viedä ulos valmiiksi. Ohjeistin toista poimimaan matkaansa pari rottinkikoria, joissa oli jo jotain pöydille tulevia asioita ja sanoin että keittiöstä voisi tulla hakemaan lisää tarjottavia mitä voisi laittaa esille. Paikkojen ollessa siinä kunnossa että ainoastaan kahvit ja glögit puuttuivat ulkoa, tein minulle ja Miklakselle nopean lounaan jotta saimme jotain syödäksemme ennen kuin aloin itse keittämään kahvia ja lämmittämään glögiä jotta sain täytettyä termoskannut juomilla ja Miklas tarjoutuikin kantamaan ne ulos samalla kun laitoin seuraavan satsin glögiä lämpenemään ja latasin kahvinkeittimen vielä varmuudeksi.

Varttia vaille kaksitoista porukkaa alkoikin sitten saapumaan ja ensimmäisenä tulivatkin Heikki ja tuon vaimo, sekä pari muuta lähinaapuria ja hiljalleen myös muita ulkopuolisia alkoi saapumaan pihamaalle ja olikin mielenkiintoista käydä erilaisia keskusteluja ja kuulla tilan historiasta ja vaiheista tarkemmin. Olipa muutamalla jotain muistojakin tilasta ja keskustelujen lomassa tulin sopineeksi kaupat parista suomenlammas uuhesta. Koska joulu ja sen kiireet olivat lähestymässä, sovin hakevani lampaat uuden vuoden jälkeen. Paikallisen puusepänliikkeen omistaja lupasi minulle katsovansa jos noiden jämälaudoissa olisi jotain sopivaa puutavaraa lammastarhan rakentamiseen tai karsinoiden korjausmateriaaliksi. Olin tästä enemmän kuin yllättynyt, sillä en ollut jotenkin ajatellut että tällaista hyväntekeväisyyttä olisi vielä olemassa ja että joku olisi valmis auttamaan oikeastaan tuntematonta ihmistä. 

Kiitin miestä suuresti ja kävimmekin tuon kanssa tutustumassa talliin ja sen karsinoihin, jotta tuo saisi vähän paremman mielikuvan siitä millaista materiaalia kaipaisin korjatakseni muutaman hyvin jyrsityn kohdan lopuista karsinoista. Nähdessään materiaalitarpeeni tuo oli vieläkin varmemmin sitä mieltä että sopivaa materiaalia olisi löytymässä ja tuo lupasi palata asiaan viimeistään vuoden alussa jos ei jopa aikaisemminkin. Kiitin miestä tästä ja olin ihan pöllämystynyt siitä miten paljon ihania asioita oli tapahtumassa. Monet kävijöistä kehuivat suuresti tilaa ja sitä mitä sille olimme tehneet ja kaikki toivoivat että tila alkaisi pyörimään ja monet olivat myös innostuneita suunnitelmista joita minulla oli tallirakennuksen tyhjään osaan, vaikkakin toppuuttelin sanomalla että ei olisi mitään takeita siitä että nuo suunnitelmat toteutuisivat edes tulevana vuonna mutta jos vaikka muutaman vuoden sisään saisi jotain pientä taas aikaan niin voisi olla että tilan viehättävyys vain nousisi entisestään ja tiedä millaisia tapahtumia täälä vielä keksisi järjestettäväksi. 

Kävijöitä ei ollut ihan hirveästi ja välillä olikin pitkiä aikoja jotta pihalla ei liikkunut ketään, mutta kuitenkin ilokseni porukkaa oli liikenteessä ja jopa Miklas näytti pyörivän pihalla ja tuo taisi myös esitellä paikkoja joillekkin kavereilleen, jotka olivat saapuneet joko yksin tai oman perheensä kanssa. Kellon tullessa kahdeksan illalla kannoimme vain tarjottavat takaisin keittiöön ja Miklas kävi viemässä roskapussin roskikseen mutta muuten päätimme että siivoaminen ja muu sellainen saisi jäädä seuraavaan aamuun. Kiitin Miklasta avusta ja annoin pojalle parikymppiä ihan vain omanlaista kannustusta, sillä toivoin että näin saisin toisen auttamaan aina välillä tilan tapahtumissa vaikka enhän voinut millään sitä toiselta vaatiakkaan. Kuitenkin jo tämä päivä oli näyttänyt positiivistä edistystä ainakin omasta mielestäni ja nähtäväksi jäisi miten elo sujuisi jatkossa ja varsinkin tulevalla viikolla, kun pojan vanhemmat olisivat tulossa Helsingistä luokseni jouluksi ja samalla tapaamaan Miklasta. Kyllähän minä sen tiesin että en varmasti pitäisi pojasta ihan sillä tavalla huolta kuin minun pitäisi, mutta toinen oli silti terve ja elossa ja muutenkin yhteinen sävel oli olemassa joten ehkä se ei olisi niin paha asia että tekisin vähän erilaisella tavalla, jos se vain silti tuottaa toivotun lopputuloksen niin minun kuin toivottavasti myös Miklaksenkin osalta

Talliesittely: Cresthill Baroques

Cresthill Baroques tai lyhyemmin vain CB on keväällä 2020 alkunsa saanut barokkitalli. Tallissa on viisitoista karsinapaikkaa joista seitsemän on tällä hetkellä käytössä ja ensi kesän jälkeen tallipaikoista tuleekin olemaan käytössä suurin osa, sillä keväällä ja kesällä 2021 syntyvät tallin ensimmäiset kasvatit jotka tulee tunnistamaan ainakin alkuun loppuliitteestä CHB.

Meillä CB:ssä järjestetään myös satunaisesti turnajaisia ja tarkoituksena olisi järjestää myös muitakin tapahtumia ihan sen mukaan millaiselle tapahtumalle ihmisillä olisi tarvetta ja kiinnostusta sillä haluamme olla osaltamme innostamassa uusia harrastajia lajin pariin. Tässä missiossa meitä auttaa myös yhteistyömme Zenin sekä DAE:n kanssa ja molempien tallien kanssa olisi tarkoitus tulla järjestämään jonkinlaista toimintaa myös tulevina vuosina joko meidän tai heidän tiluksillaan.

Cresthill Baroquesin tyhjiin karsinoihin voidaan majoittaa myös yksityisiä jos noita ei haittaa se, että tallilla ei oikeastaan kovinkaan aktiivisesti ole mitään toimintaa eikä meillä myöskään pääse kovin yhteisöllisesti ainakaan vielä tarinoimaan, vaikka tietenkin kiinnostuksen kasvaessa on myös sellainen vaihtoehto mahdollinen että tallille luotaisiin oma foorumi.

Luukku 18: Valmennusarvonta! (Suoritettu)

"Okei hyvä, tuu vielä toisen kerran samalla tavalla. Kokeile nyt vain pitää vähän reippaampi tempo yllä"

"Parempi. Vielä vähän suoremmaksi ennen väistöä"

"Istu suorempana ja jalat hiljaa"

Lähestyvän joulun kunniaksi sekoitetaas pakkaa hieman ja arvotaan joko koulu-, rataeste- tai maastoestevalmennus. Valmentajaksi voi valita joko Trevorin (koulu), Minnin (kaikki) tai Hanneksen (Koulu,rata).

Valmenus arvontaan osallistutaan kommentoimalla tätä postausta 18.12.20 23:59 mennessä ja kommentista tulee käydä selville laji, ratsastaja ja ratsu, sekä sposti johon valmennuksen voi toimittaa. Onnea arvontaan!

Luukku 17: Pohdintaa ja toiveita vuodelle 2021 (Niko)

Nikon tarina kirjoittuu aina joskus ja jouluna Käkiharjuilla jossa nuori hoitaa Hattieta.

Kaiken tän hullutuksen keskellä on jotenkin ollut lohdullista se, että vaikka maailma ympärillä tuntuu heittävän vaikka minkälaista häränpersettä, Hattie on ollut ainut, joka on pysynyt. Musta tuntuu että koulu ei oo välillä oikein edennyt mihinkään ja toisaalta on ollut todella hankalaa olla raksallakin kun sielä ei välillä saa olla kuin yksi porukka kerrallaan ja sitten kun sieläkin on niitä zluibailijoita mitkä hidastavat projektia edelleen. 

Toivottavasti ensi vuonna voisi olla taas mahdollista olla raksalla vähän realistisemmin tai sitten pitää varmaan vain kokeilla vaihtaa oppisopimukselle ja katsoa jos sitä kautta olisi paljon järkevämpää hankkia loppu koulutuksesta koska tää meno alkaa vituttamaan aika nopeasti. Välillä on tullut skipattua jotain koulujuttuja ja lähdettyä vain Käkiharjuille joko auttamaan tallissa tai hevosten kanssa, ellen sitten ole tehnyt jotain Hattien kanssa. En mä tiedä oonko mä mennyt kovinkaan paljoa ratsastajana eteenpäin, mutta toisaalta kukaan ei oo ainakaan sanonut että mä tekisin jotain väärin ja olipa Oskari välillä pitänyt mulle jotain tunnin tapaistakin tai sitten vain yleisesti antanut vinkkiä siihen mitä voisi tehdä ratsastaessa.

Olinhan mä aina välillä päässyt mukaan myös kisa- tai valmennusreissuille ja ne reissut olivat myös olleet ihan opettavaisia joten olin kiitollinen jokaisesta mahdollisuudesta, joka minulle tarjoutui lähteä mukaan joko Hattien tai jonkin muun hevosen kanssa. Toivottavasti tuleva vuosi ei olisi näin kaaos…

Luukku 16: Ehkä täälä on hyvä? (Miklu)

Miklun tarina kirjoittuu Hallalehdon Tilalla johon poika joutui muuttamaan hieman vastentahtoisesti, mutta muutaman viikon jälkeen muutos ei olekkaan ehkä ihan niin perseestä kuin toinen arveli.

Mä en tajunnut miten Senja ei stressannut lauantaita. Äiti olisi varmasti stressannut jo viikkoja etukäteen mutta Senjasta ei näkynyt stressaamisen merkkiäkään mikä oli todella ihme koska se on kuitenkin täysipäiväisesti töissä ja samalla myös sen pitäisi järjestää koko lauantain kuusijuhla. Mä en oikein tiennyt että mikä sen ideologia oli kaikessa mutta kai se näytti toimivan. Oli se sentään saanut sen naapurin vanhan ukon kanssa sovittua joulukuusen tuonnista pihalle lauantaiksi ja vissiin perjantaina olisi aika sitten senkin tapahtua ja kai silloin pitäisi vissiin auttaa Senjaa laittamaan valot ja vetämään sähkökaapeleita pihaan. Tai ehkä se pärjää ite. Siinä se on sentään ihan mukava että se ei pakota mua tekeen juttuja mitä mä en halua.

Oonhan mä tehnyt kyllä välillä vähän jotain sitä auttaakseni, vaikka en mä tiedä odottaako se sitä multa. Kuitenkaan se ei oo niin ärsyttävä kuin mutsi ja faija joten ehkä mä voisin jaksaa yrittää edes täälä. Oonhan mä saanu paljo enemmä vastuuta ja vapautta täälä eikä Senja oo mun kimpussa niin pahasti ku porukat. Kyllähä se jotain kyselee mut jos mä en vastaa tai sanon jotain epämäärästä se antaa olla eikä utele. Toisaalta antaahan se mun kulkeekki vapaasti ja toisaalta oon mä muutaman kerran joutunu kyl käveleenki takas ku oon myöhästyny vikasta dösästä tai en oo saanu keneltäkää kyytiä. Mut toisaalta osaahan Senja näyttää et se haluu mun viihtyvän ku se kuitenki kyselee mitä mä haluun syödä ja kaupas saan valita semmosia juttuja mitä mä ite haluan eikä mun oo pakko välttämättä syödä sitä mitä se tekee, mutta silloin mä kyllä joudun olla myös ite vastuussa omasta ruuastani.

Toisaalta saas nähä miten käy ku porukat tulee ens viikolla… Sitten varmaan helvetti on taas valloillaan.

Hahmoesittely: Joosua Kuoppala

Joosua "Jussi" Kuoppala

Jussin tarinan laajeneminen oli vahinko. Pojan piti olla omalla tavallaan npc hahmo, tai vähintään sellainen jolla tarinoitaisiin joskus ja jouluna jos jostain tilanteesta pitäisi saada uutta näkökulmaa Trevorin tai Minnin lisäksi. Kuitenkin kun loppukesästä 2020 Myrttisuo avasi ovensa en voinut olla ihastelematta tallia ja mietinkin hetken olisiko minulla mitään hahmoa, saati hevosta joka sopisi tallille.

Lopulta pienen draamanrakennuksen kautta Jussin tie kävi Storywoodsista Myrttisuolle ja sielä tuon tarina jatkuu hitaasti ainakin toistaiseksi. Jussille otettiin mukaan ratsuksi siinä hetkessä ainut tallin piirroskuvallinen hevonen ja välillä olenkin miettinyt pitäisikö toinen lahjoa ihan omalla hevosella, mutta ainakin vielä tuo saa vain pitää Marttia ylläpidossa ja katsotaan miten Jussin tarina lähtee etenemään että tarvitaanko jotain muutoksia ja uusia peliliikkeitä sen suhteen vai olisiko pojan jossain kohtaa alkavaa vuotta aika palata takaisin Storywoodsiin.

Jussi on myös minulle yksi niistä hahmoista joiden sielunelämään en ole vielä päässyt kunnolla kaivautumaan ja en oikein tiedä että millaista potentiaalia tuolla voisi ollakkaan piilotettuna sisälleen. Ehkä aika näyttää miten tulee käymään, mutta tähän asti tuo on ainakin vain hyvän mielen hahmo jonka kirjoittamisesta ei tarvitse stressata.