Nikon tarina kirjoittuu aina joskus ja jouluna Käkiharjuilla jossa nuori hoitaa Hattieta.
Kaiken tän hullutuksen keskellä on jotenkin ollut lohdullista se, että vaikka maailma ympärillä tuntuu heittävän vaikka minkälaista häränpersettä, Hattie on ollut ainut, joka on pysynyt. Musta tuntuu että koulu ei oo välillä oikein edennyt mihinkään ja toisaalta on ollut todella hankalaa olla raksallakin kun sielä ei välillä saa olla kuin yksi porukka kerrallaan ja sitten kun sieläkin on niitä zluibailijoita mitkä hidastavat projektia edelleen.
Toivottavasti ensi vuonna voisi olla taas mahdollista olla raksalla vähän realistisemmin tai sitten pitää varmaan vain kokeilla vaihtaa oppisopimukselle ja katsoa jos sitä kautta olisi paljon järkevämpää hankkia loppu koulutuksesta koska tää meno alkaa vituttamaan aika nopeasti. Välillä on tullut skipattua jotain koulujuttuja ja lähdettyä vain Käkiharjuille joko auttamaan tallissa tai hevosten kanssa, ellen sitten ole tehnyt jotain Hattien kanssa. En mä tiedä oonko mä mennyt kovinkaan paljoa ratsastajana eteenpäin, mutta toisaalta kukaan ei oo ainakaan sanonut että mä tekisin jotain väärin ja olipa Oskari välillä pitänyt mulle jotain tunnin tapaistakin tai sitten vain yleisesti antanut vinkkiä siihen mitä voisi tehdä ratsastaessa.
Olinhan mä aina välillä päässyt mukaan myös kisa- tai valmennusreissuille ja ne reissut olivat myös olleet ihan opettavaisia joten olin kiitollinen jokaisesta mahdollisuudesta, joka minulle tarjoutui lähteä mukaan joko Hattien tai jonkin muun hevosen kanssa. Toivottavasti tuleva vuosi ei olisi näin kaaos…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti