Sivut

perjantai 4. joulukuuta 2020

Luukku 4: Muutosten tuuliako? (Marc)

Tämä teksti on kirjoitettu Marc:ille. Marcilla ei ole vielä omaa tarinalijaa joten miehen tarina tulee elämään vain tässä blogissa ja joulukalenterissa toistaiseksi.

Mä kaipasin muutosta. Kuunneltuani taas kerran Giulion huutavan jollekkin niistä monista tallityöntekijöistä – olin lopettanut nimien opettelun jo vuosia sitten – mä oikeasti pohdin miksi mä jaksoin olla täälä. Okei, palkka oli hyvä, edut samaten ratsuista puhumattakaan.

Työolot… Noh, olivathan nekin ihan mukavat, mutta ehkä silti jossain muualla nekin voisivat olla parempia – kai? Kyllähän mä tiesin että mun meriiteillä töitä pitäisi kyllä löytyä vaikka menneet vuodet olivatkin suurimmaksi osaksi kulunut vain ratsuttaen ja kouluttaen nuoria hevosia, hypäten niitä pääasiallisesti vain asiakkaiden edessä mutta olihan sitä muutaman kanssa päästy näyttämään taitoja myös kisa-areenoilla ja välillä tuotu jopa ruusukkeita mukanamme kotiin joten ehkä kai jollekkin olisi pitänyt jäädä mun nimi mieleen.

Toisaalta en mä tiennyt voisinko mä jättää Giuliota pulaan. Olihan pienelle italialaismiehelle ajoittain raskasta tehdä töitä, mutta miten varmaa olisi että mä saisin nopeasti töitä jostain muualta ja voisin jatkaa ratsastamista. Toisaalta se että en ollut vielä pohdinnastani huolimatta hankkinut omaa hevosta auttoi enemmän kuin reilusti tässä asiassa, mutta toisaalta olisiko oma hevonen myös ollut tässä kohdassa se oikea ratkaisu. Oman tallinkaan perustaminen ei tule kuuloon sillä minulla ei todellakaan ollut varaa ostaa mitään tilaa mistään päin Eurooppaa, saati palkata työntekijäitä ja haluaisiko kukaan edes tuoda minulle hevosiaan ratsutettavaksi ja kilpailtavaksi? Ehkä pitäisi vain ensin löytää jokin paikka missä tehdä töitä ja kasvattaa näin ollen omaa mainettaan ja meriittejä. Ehkä voisi puhua Giulion kanssa jos jostain nuorikosta voisi ottaa minulle tulevalle kaudella vakioratsun jos sen kanssa kokeilisi suunnata siihen Power Jump tapahtumaan mikä ratsastettiin aina kesäisin ja jota olin muutaman kerran jo katsellut.

Vaatisihan se toisaalta varmaan muuttoa Suomeen tai ainakin aktiivista reissaamista sinne, mutta voisiko se muka olla huono vaihtoehto jos lopputulemana olisi se, että hevonen saisi hyvää kokemusta, kuten myös sen omistaja ja kasvattaja jos ottaisi ratsuksi jonkin Giulion omakasvateista. Ajatuksen tasolla tämä kuulosti kyllä hyvältä, mutta ehkä toteutusta pitäisi katsoa jokin muu päivä, sillä tänään tuo pieni ja sitäkin sitkeämpi mies ei todellakaan ollut sellaisella tuulella, jossa tuon kanssa puhuttiin bisnestä ainakaan niin että aloite tulee joltain muulta kuin Guliolta itseltään, saati että neuvottelun päämäärä olisi jokin muu kuin mitä mies itse haluaisi sen olevan. 

Dio aiutami…

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti