Hanneksen tarina etenee joskus ja jouluna Hallavassa. Pääasiassa mies pitää tallilla vain tunteja, mutta satunaisesti sopivan fiiliksen iskiessä saa mies myös omia tarinoitaankin. Tämä tarina pohjautuu Hallavan foorumilta löytyvään Ciaran tarinaan.
En mä ollut mitään hirveää bilettäjätyyppiä, mutta eiliset Hallavan itsenäisyyspäivän tanssiaiset olivat kuulostaneet ihan mukavalta ja sivistyneeltä idealta tutustua ehkä tallilaisiin paremmin, vaikka en mä tiedä olisiko mun tässä roolissa kannattanut ihan hirveästi ainakaan näissä merkeissä viettää aikaa muiden kanssa, mutta noh, kerranhan sitä eletään.
Kuitenkin harjatessani Näkin runkoa ja pienen darran jyskyttäessä takaraivossani pohdin että lähteminen taisi sittenkin olla virhe ja ehkä pitäisi vain olemaan oikeasti ammattilainen ja jättää tällaiset hommat niille satunaisille vapaille viikonlopuille mitä kalenterista nyt sattui löytymään vaikka eipä vapaapäiville, ainakaan täysille sellaisille ollutkaan ihan hirveästi mahdollisuuksia ainakaan vielä tulevan vuoden aikana jos haluaisin oikeasti rakentaa itselleni nimeä niin valmentajana kuin ratsuttajana.
Kuitenkin eilen jostai syystä mä olin suostunut muiden mukana siirtymään Hallavasta jatkoille erään tallilaisen, Ciaran, kotiin. Punapää omisti ihan lupaavan oloisen nuoren tamman ja sen tiimoilta oli tullut jonkin verran juteltua toisen kanssa, sen lisäksi että Ciara oli muutaman kerran osallistunut pitämilleni tunneille. Kuitenkin porukan hiljalleen saavuttua paikalle Ciaran luokse ja päästyään ihmettelemästä enemmänkin kartanoa kuin perinteistä omakotitaloa, ilmoitti punapää mahdollisuudesta ulkona olevan poreammeen sekä uima-altaan käyttöön, jotka olivat toisen sanojen mukaan olleet jo tunteja lämpeämässä. Hymähdin itsekseni ajatukselle ja siirryin iloisesti puhelevan porukan mukana sisälle, jossa tunnelma tuntui olevan heti ensimmäisestä hetkestä asti katossa ja jossain kohtaa ilmoille heitettiin ajatus totuudesta ja tehtävästä.
Mä saatoin ehkä hieman henkisesti pyöräyttää silmiäni, sillä mä tiesin opiskeluaikojen kokemuksella että tää voisi olla enemmän kuin virhe, mutta kas kummaa, mitäpäs Stevandérin poika olisi tähänkään päivään mennessä oppinut… Istuin alas lattialle risti-istuntaan ja laskin kaljapulloni jalkojeni eteen, siten että se ei haittaisi ringin keskelle aseteltua pulloa, mutta etten ehkä kumoaisi sitä lattialle. Illan emäntä otti ensimmäisen pyöritysvuoron ja pullo pysähtyi Seelan eteen. Mä näin miten Ciaran silmissä kävi semmoinen tietty pilkahdus, ennen kuin tuo kysyi brunetelta totuuden vai tehtävän. Seela avasi pelin rohkeasti tehtävällä ja Ciaran mainitessa, tai ennemminkin käskyttäessä, toisen poistumaan palautti brunette pallon vähintään yhtä piikikkäänä takaisin ympyrän toisella puolella istuvalle punapäälle. Ciara ei tästä kuitenkaan hämääntynyt ja pian tuo heittikin jo toisen tehtävän ilmoille ja ennen kuin tajusinkaan mitään, tunsin Seelan huulet omillani.
Mä olin ihan liian hämääntynyt tajutakseni kunnolla mitä oli tapahtumassa, saati että olisin voinut vastata toisen eleeseen (kerrankin viisas päätös) ja yhtä nopeasti kuin brunette oli ilmaantunutkin, tuo poistui paikalta ja peli saattoi jatkua. Kuitenkin vain parin kierroksen jälkeen peli loppui kuin seinään, Nikon usutettua jonkun heittämään Ciaran altaaseen. Bileiden siirtyessä allasosastolle mä en ollut enää ihan varma siitä että olisko mun kannattanut jäädä paikalle, mutta päätin silti jäädä viettämään vielä hetkeksi iltaa muiden kanssa, vaikka loppupeleissä en kyllä itse altaaseen asti siirtynyt, mutta sainpa toimia ainakin muiden hovimiehenä ja ilta oli onneksi ihan mukava, kunnes puolen yön aikoihin porukka alkoi hiljalleen tilailemaan takseja ja poistumaan paikalta.
Vaihdettuani Näkin harjaamisen ruunan varustamiseen juoksuttamista varten mä olin enemmän kuin onnellinen siitä että mulla olisi vielä tänäänkin vapaa Hallavasta ja että ehkä kukaan ei saisi kuulla siitä mitä Ciaran luona olisi tapahtunut, tai ainakaan sen jälkeen mun ei taitaisi tarvita ajatellakkaan saavani enään mistään töitä…
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti