Miklun tarina kirjoittuu Hallalehdon Tilalla johon poika joutui muuttamaan hieman vastentahtoisesti, mutta muutaman viikon jälkeen muutos ei olekkaan ehkä ihan niin perseestä kuin toinen arveli.
Mä en tajunnut miten Senja ei stressannut lauantaita. Äiti olisi varmasti stressannut jo viikkoja etukäteen mutta Senjasta ei näkynyt stressaamisen merkkiäkään mikä oli todella ihme koska se on kuitenkin täysipäiväisesti töissä ja samalla myös sen pitäisi järjestää koko lauantain kuusijuhla. Mä en oikein tiennyt että mikä sen ideologia oli kaikessa mutta kai se näytti toimivan. Oli se sentään saanut sen naapurin vanhan ukon kanssa sovittua joulukuusen tuonnista pihalle lauantaiksi ja vissiin perjantaina olisi aika sitten senkin tapahtua ja kai silloin pitäisi vissiin auttaa Senjaa laittamaan valot ja vetämään sähkökaapeleita pihaan. Tai ehkä se pärjää ite. Siinä se on sentään ihan mukava että se ei pakota mua tekeen juttuja mitä mä en halua.
Oonhan mä tehnyt kyllä välillä vähän jotain sitä auttaakseni, vaikka en mä tiedä odottaako se sitä multa. Kuitenkaan se ei oo niin ärsyttävä kuin mutsi ja faija joten ehkä mä voisin jaksaa yrittää edes täälä. Oonhan mä saanu paljo enemmä vastuuta ja vapautta täälä eikä Senja oo mun kimpussa niin pahasti ku porukat. Kyllähä se jotain kyselee mut jos mä en vastaa tai sanon jotain epämäärästä se antaa olla eikä utele. Toisaalta antaahan se mun kulkeekki vapaasti ja toisaalta oon mä muutaman kerran joutunu kyl käveleenki takas ku oon myöhästyny vikasta dösästä tai en oo saanu keneltäkää kyytiä. Mut toisaalta osaahan Senja näyttää et se haluu mun viihtyvän ku se kuitenki kyselee mitä mä haluun syödä ja kaupas saan valita semmosia juttuja mitä mä ite haluan eikä mun oo pakko välttämättä syödä sitä mitä se tekee, mutta silloin mä kyllä joudun olla myös ite vastuussa omasta ruuastani.
Toisaalta saas nähä miten käy ku porukat tulee ens viikolla… Sitten varmaan helvetti on taas valloillaan.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti