Millainen sun virtuaali-itsetunto on? Ootko ikinä miettinyt?
Mä voin tunnustaa että mun itsetunto on heikko ja heikkenee liian helposti tasoille joissa mä pohdin harrastamisen järkevyyttä ja mielekkyyttä. Okei, nyt matkassa on ripaus IRL ongelmia joten soppa on monimutkainen.
Mä en oo ikinä ollut ”täydellinen” harrastaja, enkä mä ikinä tuu olemaan. Mä olen ajoittain yhtä tyhmä kuin se ~12v minä joka joskus 2008 eksyi suntuubiin ja siitä eteni 2010 hevostallinettiin ja websiin, weeblyyn, altervistaan ja siitä aina omalle domainille. En mä osaa luoda tai kasvattaa täydellisiä hevosia saati tehdä sellaista kenenkään kasvatista.
Välillä mä puhun ihan liikaa ja aiheen ohitse ja tiedän olevani ihan vitun rasittava. Monet asiat on jäänyt kysymättä sen vuoksi että mun virtuaali-itsetunto on kadonnut tuhkana tuuleen. Mä en osaa tehdä paljoakaan muiden auttamiseksi ja ehkä osaksi sen vuoksi mä jatkoin tiistaitekstejä sen alkuperäisen tiistain jälkeen. Ei mulla ole mahdollisuuksia käydä kuvaamassa KTK-I tasoisia kuvia mitä myidä toisille saati tarjota mitään kasvateille mukaan.
Totta puhuen tälläkin hetkellä pieni osa musta miettii pitäisikö tipahtaa vain pois aktiivisesta porukasta ja oikeasti opetella harrastamaan yksin. Tylsää ja ei mulle sopivaa, mutta ehkä helpointa. Tai ainakin oppia pitämään tietyssä paikassa sormet pois näppikseltä ja googlata kysymisen sijaan. Virtuaali-itsetunto kun mulla ainakin määrittää harrastamista jonkin verran ja tuntuu vain jotenkin masentavalta että sitä ei tunnu saavan ”aikuiseksi” vaikka on parhaansa yrittänyt.
Ehkä jonkun on vain aina pakko olla omalla tasollaan silmätikku...